saanenko kutsua syksyn jo saapuvaksi

 


Saanenko myös paljastaa pienen salaisuuden, jota jotkut voisivat kutsua jopa epäsuosituksi mielipiteeksi. Nimittäin, rakastan syksyä. Syksyn fiilistely voi tuottaa jopa pientä häpeää. Ei sitä kehtaa viimeisinä hellepäivinä ääneenkään myöntää, että salaa toivoisi jo villasukkasesonkia. 

Nyt on kalenterit käännetty virallisesti syksyyn, ja minäkin kehtaan sanoa sen ääneen: Oi syksy, tervetuloa. Astut kuvaan erilaisempana kuin aikaisemmin, mutta silti niin samanlaisena. Syksyn parasta antiahan on kotoilu – tuo vuoden 2020 tunnusmerkki. 

 



Enää syksyä ei myöskään tarvitse piilotella. Antaa sen tuoda mukanaan kaikki kliseet. Sukkapuikot ovat viuhuttaneet uutta neuletta jo melkein puoleen väliin, uuni tuupannut lämpöisen pölläyksen saattelemana erilaisia piirakoita ja tuoksukynttilöitä on poltettu heti kun ulkona on alkanut hämärtyä. Jopa viimeisien hellepäivien iltoina.
Se, se vasta tahtojen taistelu olikin. Toinen talon asukkaista tahtoisi jo fiilistellä syksyä ja poltella kynttilöitä, kun toinen tuskastelee hikikarpalo otsalla liian kuumaa kesäiltaa. Kumpikaan ei antanut periksi. Siinä me vietimme viimeisen helleillan kynttilänvalossa, kun ilmalämpöpumppu täytti samalla olohuoneen kirpeän viileällä ilmalla. Sainpahan hyvän syyn käpertyä myös ensimmäisen kerran viltin alle. Siellä ajattelin myös pysytellä jatkossakin.








Ja jos sieltä viltin alta uskaltaudun ulos, vedän varmasti keinonahkalegginsit jalkaan. Juuri ne, joita avopuoliso katsoo aamulla kyllästyneenä ja päivittelee, miten ne on juurtuneetkaan jalkoihini. Huvittuneena voisin vain ajatella, että luuleeko se tosiaan niiden olevan samat kuin eilen. Eilisissä oli kultaiset napit ja näissä hopea vetoketju. Toisissa polvetkin leikattu auki. Miten se ei muka ole huomannut eroa. Tiedän ja tunnustan, että minulla on riippuvuus. Niitä löytyy monia kaapista. Ehkä uudetkin löytävät jälleen tiensä vaatekaappiini. Onneksi syksy on niiden kulta-aikaa. Kaihoisasti olen jo pari kertaa pidellyt niitä käsissäni, mutten niin masokistisesti niitä vielä ole rohjennut käyttää. Kuka sitä nyt perse hiessä pystyy töissä juoksemaan. Mutta nyt, nyt on niiden aika. Vihdoin! Ihanaa syksy, kun olet jo täällä!

Kommentit

  1. Upeat kuvat! <3 Täällä on myös yksi syysfiilistelijä, tämä on niin ihanaa aikaa. Toivottavasti ruska kestäisi tänä vuonna kauemmin kuin viime vuonna, olisi mahtavaa ehtiä kuvaamaan enemmän ja nauttia ruskan väreistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Milla <3 mahtava kuulla, että sieltä löytyy syksyinen sielunsisko! Ja Oi ruska <3 Syksyinen Lapin ruskaretki taitaa tänä vuonna jäädä välistä, mutta ihan omalla kyllä pitää kyllä pyöriä ihailemassa luontoa. Ihanaa syksyä sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Form for Contact Page (Do not remove)