kaikki muuttuu, minä myös



"Siis lukeeko joku vielä blogeja?"
"Miksi sä kirjoitat blogia?"
"Siirtyisit sinäkin instaan, sillä ne muutkin henkilöbrändiään pyörittää!"

On varmasti sanomattakin selvää, että blogini on ollut murrosvaiheessa jo tovin. Varsinkin tuota ensimmäistä kysymystä olen itsekin pohtinut - ja paljon! Bloggaaminen on kuulunut harrastuksiini jo yli kymmenen vuotta. Se on ihan järkyttävän kauan, jos miettii, että hiustenikaan väri ei ole pysynyt samanlaisena edes puoliakaan tuosta ajasta. Silti yksi on ollut ja pysynyt matkassa noinkin kauan. Toki vaihtelevalla mielenkiinnolla ja postaustahdilla, mutta kuitenkin.

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut mieleeni hiipivän kysymyksiä, jotka aiheuttavat ristiriitaisia tunteita: onko tämä enää kivaa? Mitä minä tai lukijani saa irti enää blogistani? Tässäpä se ristiriitaisuus piileekin, en osaa antaa näinkään suoriin kysymyksiin yhtä simppeliä vastausta. Rakastan edelleen kirjoittamista, mutta bloggaaminen siinä muodossa missä sen joskus aloitin ei tunnu enää omalta. Haluan tehdä jotain enemmän. Haluan antaa enemmän. Siispä, jos olet löytänyt tänne ja luet nyt juuri näitä sanoja: Tervetuloa uuteen kotipesääni. Kotipesään, jossa blogi ei ole vain blogi. Kuukausien taustatyön saattelemana digitaalinen oveni on taas auki - vieläpä entistä ehompana. Sivuston avaaminen oli vasta ensimmäinen askel.

jennahola.fi tulee olemaan mediapesä, jonka pystyy näkemään, lukemaan, kuulemaan ja tuntemaan.

Näkemään:
Kuten huomaat, blogini on siirtynyt pois portaalista ja palannut takaisin alkujuurilleen. Yksi asia, jonka huomasin latistavan intoani bloggaamista kohtaan, oli massaan uppoamisen tunne. Portaalissa olo toi paljon hyvää, mutta sai myös tuntemaan, ettei oma blogi tuntunut enää omalta. Sain nostettua postauksen lukukertoja huomattavasti portaalin alla, mutta samalla omaa intoa kaihersi se, että kaikki saman katon alla olevat blogit näyttävät ja tuntuvat samalta.

Visuaalisuus on se asia, joka ainakin minut saa ensimmäisenä koukuttumaan. Juuri siihen on tämänkin sivuston ulkoasu pedattu. Mieti esimerkkinä vaikka Instagram feediä. Kun löydät uuden tilin, silmäilet sitä. Et klikkaa jokaista kuvaa auki, vaan katsot kokonaisuutta. Sitä samaa voit tehdä nyt myös täällä. Voit silmäillä tuottamaani sisältöä ja lukea vain just ne jutut, mitkä sinua houkuttaa eniten.

Lukemaan:
Miettiessäni sitä, mitä haluan oikeasti tarjota lukijalleni, lähdin karsimaan tuttuja ja turvallisia blogissani ennen pyörineitä aiheita. Koen, että omalla kohdallani hyväntuulenlistaukset ja täytepostaukset ovat menneen talven lumia. Haluan jakaa ja herätellä ajatuksia. Kirjoittaa kolumnien omaisia tekstejä hömppälistausten sijaan.

"Asiat asioina", kuten äidilläni on tapana sanoa. Viisas nainen, täytyy myöntää.

Pidän blogin pitämisessä yhtenä parhaana puolena sitä, että kuvat pääsevät oikeasti oikeuksiinsa. Vaikka itsekin tykkään Instagramin puolella seurata monia tyylipainotteisia tilejä, käyn silti aina lukemassa kaikki varsinkin asuihin ja muotiin liittyvät blogipostaukset, koska siellä kuvat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Siihen tälläkin sivustolla pyritään. Siinä missä etusivulla on panostettu ulkoasun koko komeuteen, on postausten sivut hyvin pelkistettyjä. Koen, että näin itse postaukset, jotka ovat blogini suola, on helpompi lukea.


Kuulemaan:
Kyllä, tulet pystymään myös kuuntelemaan juttujani kevään 2020 aikana. Arvaatko jo mistä on kyse? ... Olemme yhdessä pitkäaikaisen ystäväni Oonan kanssa käsikirjoittaneet podcastillemme jo ensimmäisen kauden, ja muutamia jaksojakin on jo purkitettu. Uskon, että jos tykkäät kirjoittamistani teksteistä, voisit myös tykätä podcastistamme.
Podcast tulee käsittelemään melko läheisesti myös blogissanikin pyöriviä aiheita, mutta se, mikä tekee aiheista mielenkiintoisia podcastin kautta käsiteltyinä, on ehdottomasti vuorovaikutus. Jotkin asiat pääsevät paremmin auki keskusteltuina, kuin yksin kirjoitettuina. Joten kohta löydältä tämän sivuston kautta myös ääniaaltoja, joiden mukaan tempautua.

Tuntemaan:
Tämä on suurin syy, miksi liputan bloggaamisen puolesta vielä vahvasti. Rakastan tarinan kerrontaa sekä ainakin minun arjessani on vielä aikansa ja paikkansa hyvään tarinaan uppoutumiselle. Sitä paikkaa ei voi viedä kuvapalvelut. Käsi pystyyn, jos olet skipannut juurikin Instagramista pitkiä kuvatekstejä, koska rivivälistykset ei ole kohdillaan ja niin pieneen tilaan ahdettu pitkä teksti saa lukijan lähinnä herpaantumaan. Minä ainakin nostan käteni pystyyn. Nostan myös käteni pystyyn virheen merkiksi, sillä tunnustan tuottaneeni liian pitkiä kuvatekstejä varsinkin nyt viime aikoina, kun blogini on elänyt hiljaiseloa. Vaikka Instablogit ovatkin kovassa nousussa, tykkään itse nauttia pidemmät tarinat helpommin luettavassa muodossa. Haluaisin myös uskoa, etten ole yksin tämän ajatukseni kanssa.



Miettiessäni, mitä annettavaa minulla on vielä blogimaailmaan, en jäänyt yksin tuijottamaan kattoon ja vatvomaan blogimaailman tulevaisuutta. Otin härkää sarvista ja kysyin Instagramin puolella seuraajiltani, mitä he ajattelevat blogeista näin vuonna 2020.
Tein stoorien puolelle hyvin simppelin ja lyhyen kyselyn, jossa kysyin lukeeko ihmiset blogeja, ja ovatko joskus lukeneet blogiani. Tässä kohtaa haluan kiittää vielä jokaista kyselyyn vastannutta! Iso kiitos! Iso kiitos myös niille kissan-koiran-kummin-kaiman-puolisoille, jotka vastasivat kyselyyn "en ja "en". Sekin on arvokasta tietoa, että siellä on tyyppejä, joita blogit ei kiinnosta oikeasti pätkääkään ja seuraavat minua vain, koska olen heidän puolisonsa kaveri. Nämä vastaukset auttoivat minua miettimään keinoja, joiden avulla saisin Instagramin kautta jaettua blogiini liittyvää sisältöä juuri niille, jotka kokevat sen relevantiksi.

Timanttinen kiitos niille, jotka jaksoivat varsinkin avoimen tekstikentän, viestin tai kommentin kautta jakaa ajatuksiaan ja esittää toiveitaan. Pureudutaan niihin nyt syvemmin, sillä uskon, etten ole ainoa, joka tätä blogimaailman murrosvaihetta miettii.


"Mä luen ainakin vielä blogeja! 😍 Vaikka nykyään sen lisäksi seuraan paljon eri instagram tilejä ja kuuntelen itseäni kiinnostavia podcasteja 😊👌"

Oli kerrassaan ihana kuulla, ettei erinäiset verkkoalustat poissulje toisiaan. Kaikelle on siis vielä aikansa ja paikkansa!

"Kannattaa jatkaa kirjoittamista 👍! Upeita kuvia on aina kiva katsella ja kiva lukea sitä kautta miten menee"
Kiitos rohkaisusta! Tässä sitä nyt taas ollaan, näppis sauhuaa ja uusi sivusto avattuna. Kuten aikaisemmin tässä tekstissä mainitsin, olen kovasti miettinyt postausteni sisältöä. Kuulumisia täällä tullaan edelleen jollakin tasolla näkemään, mutta se arkinen elämä tapahtuu Instagramin puolella. Tilini @jennaholaa, on täysin henkilökohtainen, eikä rakennettu tämän blogini ympärille. Toki tulen myös siellä jakamaan ajatuksia bloggaamisesta sekä tuomaan siellä entistä enemmän uusia postauksia julki. Pääset ottamaan tilini haltuun myös tämän sivuston alalaidasta. 

"Ehdottomasti bloggailua! Jotain mielenkiintoisia aiheita ja sun omia mielipiteitä ja kannanottoja 👍😍"

Kannanottoja ja mielipidepostauksia on tulossa, mutta ei mitään provokatiivisesti ilmaistuja. Tarinoita ja juttuja, joista on kiva keskustella samalla tyylillä kuin keskusteltaisiin kasvotusten. Tätä tyyliä on tulossa myös tukemaan Oonan ja minun podcast. Varsinkin mielipiteet ja kannanotot on parasta suoltaa ulos vuoropuheluna. 

"Mä haluaisin lukea blogeja, mutta aina meen kattoo youtube videot ensin. Tee niitä myös 👀👀"
"Ala tekee videoita tai tuota se sisältö jotenkin nopeammin nautittavaan muotoon 😜"
Täytyy myöntää, että tämä on käynyt mielessä useasti. Kuitenkaan ihan pelkät kasvovideot ja kameralle höpöttelyt ei ole mua. Mutta voisin nähdä itseni tekemässä esimerkiksi reissuistamme vlogeja, perinteisten kirjoitettujen matkapäiväkirjojen sijaan. Joten hitto, miksipä ei!



Loppukaneettina manittakoon, että muutamissa viesteissä haikailtiin nimenomaan blogien kulta-aikaa, joka meni jo vuosia sitten. Joten jos sitä toivotaan ja sitä kaivataan, niin miksi ei tehtäisi sitä takaisin? Tai ainakin voidaan yrittää. Sitä kohti ja siitä haaveillen jatketaan tätä yhteistä blogimatkaa. Vielä kerran tervetuloa jennahola.fi:n uudelle sivustolle!

Kommentit

  1. Tosi hienoja kuvia! :) Musta tuntuu, että nykyisessä blogimaailmassa on hirvittävän vaikeaa saada ihmiset kommentoimaan postauksia, ja se harmittaa kovasti – etenkin jos on aloittanut nää puuhat vasta nyt, eikä kymmenen vuotta sitten. Tuntuu kuin olis teatterissa esiintymässä tyhjälle salille, tai huutelis johonkin mustaan aukkoon :'D korkeintaan siellä katsomossa on pari perheenjäsentä ja kaveria taputtamassa hitaasti, haha. Ilman vuorovaikutusta koko touhusta meinaa vähän mennä maku, vaikka muuten olisikin valtavasti motivaatiota tehdä ja luoda. Miten sä tän asian koet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi! :) Voin hyvinkin samaistua sun tuntemuksiin. Mitä kommentointiin tulee, niin kyllä sillä saralla on tapahtunut rajuakin hiljentymistä yhdessä sun toisessa blogissa. Ainakin omassani. Se millä haluaisin sinuakin tsempata, on että jatka vaan samaan malliin, tee hienoa sisältöä, äläkä ainakaan anna kommentoimattomuuden latistaa sitä ihanaa luomisen iloa :) Kyllä se metsä alkaa vastaamaan kun sinne tarpeeksi huutaa :) Ja se mistä aina puhutaan, mutta missä minulla ainakin on paljonkin petrattavaa, on se, että vähän surullinenkin tosiasia on, että bloggaamisessa se ihana luomistyö tulisi olla vain 20% tekemisestä ja markkinoinnin 80%. Tämmöisen nyrkkisäännön olen joskus muinoin saanut, mutta se olenko totellut sitä onkin sitten aivan toinen asia :D monesti sitä vain "sortuu" tuuttaamaan ulos tekstejä ja sittemmin ihmettelemään missä se vuorovaikutus sitten onkaan :D En tiedä sinusta, voitko allekirjoittaa näitä ajatuksia, mutta ainakin omalla kohdallani tässä toiminnassa on peiliin katsomisen paikka :D Tämä kommenttisi oli minullekin tosi hyvä herätys! Nyt täytyy itsekin reipastua ja lopettaa ns. haamuilu.

      Poista

Lähetä kommentti

Form for Contact Page (Do not remove)