Sopivassa suhteessa Fomoa ja Jomoa - siitä oli hyvä kesä tehty!




On ihan tavallinen torstai-ilta. Keittiön ikkunasta näkyy auringon viimeiset säteet, jotka ihan juuri painuvat pimentoon. Tässäkö ne olivat, ne lämpimät ja valoisat illat? Viilenevä syksy kipristelee jo varpaissa, ja tekee mieli pesiytyä sohvan nurkkaan sykkyrälle. Voi miten kauniin haikealle tuo kuulostaakin, mutta ketä tässä koitan edes huijata. Tuli siellä sohvalla kulutettua niitä hellepäiviäkin – ja vieläpä hyvällä omallatunnolla.

Tämä kesä oli siitä mahtava, että se kului sopivassa suhteessa Fomo:ttaen ja Jomo:ttaen. Fear of missing out (Fomo) ja Joy of missing out (Jomo) toimivat termeinä toistensa vastakohtina. Monet kesät ovat kuluneet rauhattomasti, kun tuntuu, että koko ajan pitäisi mennä. Joka viikonloppu pitää vaihtaa uudet juhlakengät jalkaan, sillä kesähän on tunnetusti kissanristiäisten kulta-aikaa. Vuorotöiden ohessa kaikki vapaa-aika pitää kuluttaa terassilla tai rannalla kavereiden kanssa. Ja vaikka mieli ei jaksaisi raahautua enää mihinkään rankan työvuoron jälkeen, huutaa se silti: ”pitää mennä! Pitää nauttia kesästä. Onhan se Suomessa niin lyhyt”

Pitää. Pitää. Pitää.






Mitä jos kesän hienouden löysikin juuri Jomottamalla? Aina ei pidäkään. Niihin kissanristiäisiin ei ollutkaan pakko mennä. Terassikierroksen pystyi ihan vallan mainiosti vaihtamaan koti-iltaan. Ja ihan hyvällä omallatunnolla sai käydä ysiltä nukkumaan. 

Ainakin oman onnistuneen kesäni salaisena reseptinä oli tasapaino. Kun tukkaputkella ei tullut juostua pitkin kyliä, tuntuivat kaikki hetket ystävien kanssa entistä kallisarvoisemmilta. Juuri siksi, ettei oma mieli pakottanut mihinkään. Mitään ei pitänyt tehdä. Niitä sai tehdä. Sain nauttia arki-illan hyvästä säästä ystävien kanssa yksillä. Sain vaihtaa tällä ainutkertaisella hetkellä sen kuuluisan ”yhden” yhteen viinipulloon. Ihan vaan, koska se hetki oli uniikki. Toisina iltoina sain jättää tanssikengät naulaan ja käpertyä sohvalle. 

Usein syksyn toivottaa tervetulleeksi, koska se tuo mukanaan arjen ja rutiinit. Rientojen täyttämän kesän jäljiltä on usein jo vähän loppu. Ei jaksaisi enää yhtään juhlia. On jo vähän sosiaalinen ähky. Tänä vuonna muistelen kesäisiä muistoja latautuneena. Muistelen yhtä lämmöllä tuota täyteläistä punaviinipulloa, joka hetken hurmiossa tuli kumottua, kuin myös Suitsin uusia jaksoja, jotka Netflixistä tuli ahmittua yhtenä maratonina. Olen siis hemmetin iloinen, että tänä kesänä uskalsin myös jättää tekemättä. Mitään ei pitänyt tehdä. Sillä sain hyvän kesän.








Kommentit

Form for Contact Page (Do not remove)