Perinteikkäästi …

… kokoonnuttiin viettämään juhannusta ystäväni maatilalle. Perjantai-iltana laiturinnokassa ystäväni kanssa yritettiin muistella koska olemme viettäneet ensimmäistä juhannusta yhdessä. Ja tultiin siihen tulokseen, että n. kymmenen vuotta olemme viettäneet juhannuksia näissä samoissa miljöissä. Tosin, pari syrjähyppyä miehekkeeni mökille on tullut tehtyä menneinä juhannuksina. Siksi tämä juhannus tuntuikin ihanan perinteikkäältä, kun pääsi palaamaan näihin samoihin tuttuihin maisemiin. – vähättelemättä tietenkään ihania ihmisiä, joiden kanssa näitä juhannuksia olen saanut viettää.

… lurautin aamukahviini kannusta maitoa, joka oli tullut suoraan lehmästä. Parasta ikinä!

… kävimme toisena päivänä keräämässä ämpäreihin kukkasia lähipellon laidalta. Pyöränsarvissa keikkui ämpärit ja pyöränkorista raikasi matkakaiuttimesta letkeän kesäinen lattarimusiikki. Jokun tytön korista saattoi löytyä piilopullo kotitekoista sangriaa.

… saunottiin molempina iltoina puulämmitteisessä rantasaunassa nahkamme punaisiksi. Epäperinteisesti jätin uimiset sikseen tänä vuonna. Olin koko juhannusviikon kipeänä, joten päätin jättää yölliset uinnit muulle porukalle.

… ajauduimme keittiönpöydän ääreen vaihtamaan tyttöjen kesken kuulumisia. – lue juoruilemaan. Perinteikkään juoruilutuokion sivutuotteena syntyi saavillinen vihersalaattia ja 10 litran ämpärillinen kukkuralleen pilkottuja wokkivihanneksia. Juoruilu lisää siis selvästi ruuanlaiton tehokkuutta!

… järjestimme juhannusolympialaiset. Juhannuspäiviin on aina kuulunut rentoilun, syömisen ja saunomisen lisäksi yhteiset tekemiset ja puuhastelut. Ja koska leikki-ikähän on tunnetusti koko ikä, voi sitä vielä näin kolmenkympin kynnyksellä heittäytyä leikkimielisten kisailujen pauloihin. Ensimmäisenä lajina oli lypsytarvikkeena käytettävän nännikumin heitto. Olimme asettaneet ämpäreitä eri etäisyyksille ja pisteyttäneet ämpärit. Nännikumin heitosta sain povattua hyvät pisteet ja hienon startin olympialaisiin. Muita lajeja olivat mm. lapsuudesta tunnettu tuolileikki, peltohiihto vanhoilla suksilla ja veistokilpailu. Hauskaa oli vaikka finaaleihin en yltänyt!






Uusia kokemuksia …

… Sain tehtäväkseni lauantaipäivänä hakea vuohen aitan vierestä ja tehtävänäni oli toimittaa hänet rantasaunalle. Huomaa sanamuoto: oli. Myönnettäköön, että epäonnistuin tässä tehtävässäni. Saanenko kertoa pari sanaa vuohen luonteesta: sitähän riittää! Pääsimme riimun kanssa taluttaen muutaman askeleen, kunnes tulee äkkipysähdys. Totaaliset liinat kiinni. Siinä me oltiin keskellä tietä. Kumpikaan ei liikkunut mihinkään. Tai minä liikuin. Vuohi ei. Siinä me sitten tuijotettiin toisiamme silmästä silmään. Minä ja Tootsie niminen vuohi. Tuijottaminen ja maanittelu ei auttaneet, siinä oltiin hievahtamatta. Nielin tappioni ja kytkin vuohen takaisin kiinni. Ehkä ensi vuonna. Ehkä.

… Kukkienhakureissulla pysähdyttiin tekemään molempina päivinä kukkaseppeleet. En ole aikaisemmin koskaan tehnyt kukkaseppelettä. Sen ehkä huomaa ryhmäkuvastamme, jossa keskellä kasvoja roikkuu timotei ja todellisuudessa jouduin käsin pitämään kiinni seppeleestäni, sillä siitä tuli niin suuri, että se lopsahti pitämättä suoraan päästäni kaulalle. Perjantaisen kukkaseppeleen kanssa muistutin enemmän ravihevosta, jolla roikkui voittokukkasten seppele kaulalla, kuin sievää juhannusneitoa. Onneksi lauantainen seppele onnistui paremmin. Sainhan siihen enemmän avustustakin. Ensi vuonna uudestaan paremmalla menestyksellä!

… Juhannuspoppooseemme oli saapunut tänä vuonna uusi tulokas. Ensimmäistä juhannustaan meidän kanssamme vietti 11 kuukautta vanha karjakoira Penni. Jos meidän porukka tuntui kärsivän väsymyksestä sunnuntaiaamuna, Pennillä kesti väsymys vielä maanantainkin puolella. Ihmekös tuo, kun grillillä on paistunut melkein koko ajan makkaraa sekä kaikki touhotus on uutta ja ihmeellistä. Penni oli myös kovin innokas yöllisen Mölkyn pelaaja. Tosin heitettävä mölkkykapula tuntui kiinnostavan enemmän kuin itse peli. Pennistä kuoriutui ensimmäisenä juhannuksenaan oikein oiva juhannuskoira, joka nautti rapsutuksista ja makkarasta täysin rinnoin läpi viikonlopun.

… Yövyttiin ensimmäisen kerran teltassa juhannusmailla. Pelattiin varmanpäälle nukkumapaikoista ja otimme oman teltan mukaan. Ystäväpariskuntamme on eräs taannoinen juhannus nukkuneet teltassa, mutta epäonnekseen olivat pystyttäneet sen keskelle lehmänlantaa. Olivat siinä miettineet pitkin juhannusta, kuinka oli muhkuraista nukkua. Syy selkää kolottaviin muhkuroihin selvisikin sunnuntaina telttaa purkaessa. Siellä se oli. Keskellä sontaa. Meidän selkiämme ei lannat kolottaneet, mutta yksi reikä teltan hyttysverkkoon saatiin, sillä Penni lähti seuraamaan minua, kun yritin yönpimeinä tunteina hiipiä nukkumaan. Telttamajoituksestamme innostuneena Penni iski kirsunsa suoraan läpi hyttysverkostamme. Mutta mitäpä pienistä.

Juhannus oli täydellisessä suhteessa perinteitä kunnioittavaa, tuttua ja tuvallista sekä uutta ja jännittävää. Seuraavaa odotellessa!