211 päivää kaunista hiljaisuutta





Tuhansia ja tuhansia kirjoitettuja sanoja. Satoja koneella nakutettuja sivuja. Mutta yksikään niistä ei päätynyt blogiin. Syntyi 211päivän mittainen hiljaisuus.

 


Ja hitto vie, tämä hiljaisuus teki hyvää.

Tällä hetkellä vieressäni on musta kansio, jonka kannessa komeilee iso X. Kansien sisällä on paperi, jonka takia täällä on ollut normaaliakin hiljaisempaa. Paperi, jonka eteen tuli tehtyä hitokseen töitä. Paperi, joka sai minut huudahtamaan ”hitto mä tein sen”.

Mustien kansien välistä löytyy ammattikorkeakoulun todistus, sekä muutamia työtodistuksia harjoitteluista ja edellisestä Emma Gaalasta, jonka sosiaalisen median viestintää pääsin osaksi toteuttamaan. Tuo musta kansio pitää papereiden lisäksi sisällään ennen kaikkea paljon mahtavia kokemuksia ja projekteja, joissa pääsin kokeilemaan siipiäni.

Kansion päällä näkyy valoa vasten muutama pölyhiukkanen. Onhan se nököttänyt tuossa jo pari viikkoa. Nämä koulumuistelot tulen varmasti jakamaan tännekin, mutta en ihan vielä. Kansion päällä on tarkoituksella vähän pölyä. Pölyttyköön siinä hetken. Niin minäkin teen. Vedän vähän happea. Annan ajan kulua ja puhkaista opiskelija kuplan. Kaikki aikanaan. Nyt nautitaan vapaudesta ja hengähdetään.






Mulla on todella levollinen olo. Nipistin itsestäni opiskeluissa kaiken ulos, mitä tahdoinkin. Kokeilin kurottaa omien mukavuusalueiden ulkopuolelle ja löysin sisältäni ensimmäistä kertaa koskaan kunnon hikarin. Tällä hetkellä täällä päällimmäisinä tuntemuksina on kaikkensa antanut, levollinen ja onnellinen. Viimeisen vuoden elin totaalisessa suorittamisen kuplassa. Mulla oli selkeät tavoitteet, enkä todellakaan tyytynyt vähään. Mutta nyt mulla ei ole mitään tavoitteita ei suunnitelmia. Korkeintaan pari ässää hihassa, joita haluan vielä vähän punnita ja kypsytellä. Tulevaisuus ei lainkaan pelota, sillä menen tasan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Ikuisena suorittajana on tosi erilaista todeta, että näin on hyvä. 

Täytyy myöntää, että mun suurin tulevaisuuden suunnitelma on, että saan aloittaa maanantain syömällä aamupalaksi irtokarkkeja. Ihan vaan, koska lomalla saa tehdä niin. Kaikki muu olkoon vielä hämärän peitossa hetken, sillä just näin on hyvä. 







Joten tässä sitä taas ollaan! Pinkki purkka kengän pohjassa talsimassa eteenpäin. Koneella kirjoittamassa jotakin aivan muuta kuin esseitä. Minä aivan paikoillaan rauhoittumassa, vaikka kesätuuli rempookin kesämekkoa eri suuntiin.

Kommentit

Form for Contact Page (Do not remove)