Kuka muu on yhtä häkeltynyt siitä, miten nopeasti tämä vuosi on kulunut? Ajankulun realiteetit iskivät vasten kasvoja viimeistään siinä vaiheessa kun tajusin, että töihin paluu tapahtuu parin viikon kuluttua. Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut maaliskuu ja opintovapaa oli vasta aluillaan. Vaikka aika onkin kulkenut nopeasti on tämä 9 kuukautta pitänyt paljon sisällään.

Ei varmaankaan tule yllätyksenä jos kerron, että opintovapaa teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Opintovapaa toi vapautta ja ilmaa ennen niin kiireiseen aikatauluun, kun normaalista viikkorytmistä tipahti pois viisi työpäivää. Ennen opintovapaata normaali päiväni koostui aamulla alkavasta koulupäivästä, josta kipitin suoraan töihin. Illalla yhdeksältä olin kotona, jonka jälkeen alkoi koulutöiden tekeminen. Hyvällä lykyllä pää painui tyynyyn ennen yhtä ja sama rumba alkoi aamulla alusta. Hullun hommaa sanon minä, eikä tuota rumbaa jaksanutkaan paria lukuvuotta kauempaa. Suurin tekijä opintovapaalle jäämisen taustalla oli omien resurssien rajallisuuden tiedostaminen ja oma jaksaminen (tai pikemminkin sen ehtyminen). Jos on yhtään ylisuorittamiseen taipuvainen, on vaikea elää elämäntilanteessa, jossa et voi antaa 110 % itsestäsi jokaisella osa-alueella. Jos halusin panostaa kouluun kärsi oma läsnäolo töissä. Jos taas halusin antaa kaikkeni töissä ja olla joustava, joutui koulunkäynti kärsimään. Kouluni ei kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden, joten näin parhaaksi jättäytyä opintovapaalle, panostaa kouluun ja palata freshinä takaisin töihin taas loppuvuodesta.

Olenko nyt opintovapaan vietettyä tyytyväinen päätökseeni? Mitä se toi tullessaan ja mitä se vie mennessään?

... Kuivan lompakon. Pullea lompakko ja opiskelu harvemmin kulkevat käsi kädessä. Olin varautunut opintovapaaseen etukäteen kerryttämällä säästöjä, sekä opintovapaan aikana sain aikuiskoulutustukea. Kuitenkaan tuki ei ole mikään hääppöinen, toki siihen syyllinen löytyy peiliin katsomalla, sillä kuukausittainen tuki määräytyy omien edellisvuoden tulojen mukaan. Kuitenkin tiputus oli omiin kuukausi menoihin nähden huomattava. Koska verotiedot on Suomessa julkisia, on minunkin helpompi puhua julkisesti rahasta. Opintovapaalle hain siis aikuiskoulutustukea, jota on mahdollista hakea jos on ollut työelämässä yhteensä 8 vuotta ja saatavan tuen määrä perustuu omiin ansioihin. Edellisvuoden perusteella kuukausittaisen tuen perusteeksi laskettiin rapiat 1800 euroa, joka määräsi taulukolliseksi tukiansioksi n. 1100 euroa. Tästä vielä verot pois, niin joka kuukausi tililleni on pärähtänyt 880 €. Aikuiskoulutus tuki mahdollistaa pienen lisätienestien hankkimisen, jolloin kuukaudessa olen saanut tienata 250 € ennen veroja. Eli kuukaudessa on pitänyt pärjätä alle 1000 eurolla. Tämä ei ollut mahdottomuus, mutta täytyy myöntää, että säästötili on aika nollilla ja lompakko melko kuivilla näin opintovapaan päättyessä. Mutta tuolla rahalla olen saanut katettua oman osuuteni meidän kahden hengen taloudessa, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei kyllä ilman säästöjä olisi ollutkaan varaa.

… Nousseet arvosanat. Opintojen kannalta opintovapaa oli ihan kuin lottovoitto. Opintoni pitävät luentojen lisäksi sisällään paljon ryhmätöitä, etätehtäviä ja perinteisiä läksyjä. Ensimmäisen vuoden vihasin ryhmätöitä, koska töitteni takia en ikinä pystynyt jäämään suoraan koulun jälkeen tekemään ryhmätöitä, vaan kaikki piti aina aikatauluttaa pitkälle seuraavaan viikkoon. Opintovapaan myötä ”ei pysty” ja ”en voi jäädä” eivät ole kuuluneet sanavarastooni. On ollut ihanaa kun kaikki on saanut hoitaa suoraan, joka on vapauttanut minulle iltoja, jolloin voi vetää vaan kotihousut jalkaan ja katsoa vaikka telkkaria. Tämä ei olisi onnistunut aikaisemmin. Myös oma panostukseni on ollut erilaista kun on päässyt kunnolla keskittymään. Voin ihan rehellisesti kertoa, että ensimmäisen vuoden yöllä ja väsyneenä työstettyjen töiden arvosanat ovat vähän eri kategoriassa, kuin nykyiset. (Jännä juttu, eikö?!)

… Oman ajan herruuden. Väljentynyt kalenteri on mahdollistanut itselleni myös kotona työskentelyn. Olin myös kesäloman opintovapaalla, jonka aikana valmistelin harjoittelua ja suoritin valinnaisia kursseja, joilla yritän edistää valmistumistani puolella vuodella. Opintosuunnitelman mukaan opintoni päättyisivät vasta ensi vuoden joulukuussa mutta päätin ottaa tästä 9 kuukaudesta kaiken irti ja kuroa tuota valmistumis ajankohtaa kiinni. Jos kaikki menee nyt seuraavat 6 kuukautta suunnitelmieni mukaan, häämöttää valmistumiseni jo ensi toukokuussa. Tällä hetkellä kirjoitan opinnäytetyötä ja suoritan sen vaatimat teoriakurssit, sekä yhtä valinnaista kurssia. Oppariani saattelee toimeksiantajalle suoritettava markkinoinnin harjoittelu ja keväällä on jäljellä enää 3 pakollista kurssia. Joten sormet ristiin, että tämä paketti pysyy kasassa nyt jatkuvien töiden ohella, sillä sitten opinnot olisi suoritettu kunnialla loppuun!

... Mustat silmänaluset. Vaikka olen aika ansioituneesti työllistänyt itseni opiskelulla, on tämä opintovapaa tehnyt hyvää! Vaikka istunkin koneella helposti aamu kahdeksasta iltaan asti, en ole kokenut opiskeluja puuduttavaksi. (Muuta kuin tietokonetuolissa puutuvalle hanurille.) Puuhailen päivittäin jossain muodoissa kouluhommia lähes päivittäin, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, en ole koneella istunut enää ilta kahdeksan jälkeen. Myös viikonloput olen yrittänyt pyhittää opinnoiltani vapaina (huom yrittänyt), sillä työelämässä en ole ikinä saanut nauttia säännöllisistä vapaista viikonlopuista. Olen 19 – vuotiaasta asti työskennellyt vakituisissa työsuhteissa vuorotöiden merkeissä, jossa töitä on myös viikonloppuisin. Vapaat viikonloput on ollut aivan luksusta näiden 9 kuukauden aikana, joten niistä on kuulunutkin nauttia!

... Ikävän työkavereita kohtaan. Sanoisin, että suurin tekijä, jonka takia nautin työstäni on ehdottomasti meidän työyhteisö, eli mun rakkaat työkaverit! Olen kyllä käynyt opintovapaalla tuurailemassa muutaman kerran kuussa, aina kun opinnot ja tukirajat ovat antaneet myöden, joten olen päässyt heitä moikkaillemaan. Mutta silti on ihanaa, kun opintovapaan myötä myös ikävä töihin kaikkoaa, kun pääsen taas kunnolla mukaan kuvioihin. Ei siinä muutaman vuoron aikana ole kerennyt oikein mitään näkemään, eikä kokemaan, joten normaali arki on taas enemmän kuin tervetullutta.

... Oman päätäntävallan. Niin se kalenteri alkaa taas täyttymään ja oma päätäntä valta siihen, missä olen ja mihin aikaan on tipotiessään. Työvuorot suunnitellaan taas seuraavat 6 kuukautta lukujärjestysten mukaan ja rehelliset vapaapäivät on nollassa. Mutta eipä tuolle voi minkään, sehän on ihan normaalia elämää. Kovasti koetan myös itselleni hokea, että tämä seuraava puoli vuotta tupla-aikataululla menee toivottavasti yhtä nopeasti, kuin tämä mennyt 9 kuukautta, ellei nopeamminkin.

Loppujen lopuksi tämä opintovapaalle jäänti oli aivan oikea päätös. On ollut ihana olla "vaan koululainen", mutta on myös ihana päästä taas työntouhuun! Varsinkaan, kun jäljellä ei ole opintojen osalta kuin loppusilaus.