Tuhottu Barbie(-kakku) 

"Jos yhdistää tyttärensä lempi Barbien ja kermakakun, ei voi tulla muuta kuin priimaa!" Näin uskon äitini ajatelleen 21 vuotta sitten, kun hän aloitti syntymäpäiväkakun suunnittelun. Täytyy myöntää, olihan se nyt aivan mahtava! Ylivoimaisesti suosikki Barbieni keskellä kakkua, tukka krepattuna ja mehevä kermakakku hameenaan. Pystyipä sen siivistä puhaltamaan myös saippuakuplia! Olin niin innoissani tästä mahtavasta kakusta! - taisi olla kulmakunnan tytötkin, jos meidän ahnaita ilmeitä oikein tulkitsee. Iloa ja riemua riitti aina sinne asti, kunnes jokainen murunen oli syöty ja oli aika kasata Barbie kasaan. Nimittäin, jotta saippuakupla Barbie pysyi kakussa pystyssä, oli äitini täytynyt irrottaa tältä jalat. No, arvaatteko menikö ne enää takaisin? Eipä menneet... Ja voi sitä itkun määrää, kun lemppari Barbieni oli säpäleinä.

Nyt tekisi mieli mennä taputtamaan tuota itkevää 7- vuotiasta Jennaa olalle ja muistuttaa miten hieno kakku juuri minulle oli tehty. Kaikessa komeudessaan ja traumoissaan se on kyllä ehdottomasti ollut hienoin kakku ikinä! Myös ehdottomasti Barbien jalkojen uhraamisen arvoinen!

Tasan kello 14.11 

Tästäkin (ja monista muistakin) synttärimuistosta saa kiittää äitiäni. Tai enemmänkin tämä oli pitkään synttäritraditio. Nimittäin syntymätodistukseeni on merkitty synnyinajakseni klo: 14.11 ja jokainen syntymäpäivä sain äidiltäni old-school tekstarin, jossa toivotettiin hyvää syntymäpäivää. Eikä minuuttiakaan vaille tai yli. Tasan klo: 14.11. Nostan hattua äidilleni tästä vuosia jatkuneesta säntillisyydestä, sillä oli paikka mikä tahansa, aina hänellä oli aikaa lähettää minulle tuo tekstari. Ja voi vitsi miten se lämmittääkään mieltä!

Tämä vuosi oli kuitenkin poikkeus, lue lisää alhaalta

Tupa täynnä OR NOT 

Esiteini-ikäisinä oltiin järjestämässä ystäväni, jolla on viikkoa aikaisemmin syntymäpäivät kuin minulla, kanssa yhdessä isot pirskeet. Vanhempamme olivat vuokranneet meille kaupungilta juhlatilat ja luokaltamme oli kutsuttu iso määrä kavereita juhlimaan. Meidän epäonneksemme kahdella luokkalaisellamme pojalla oli myös syntymäpäivät lokakuussa melko samoihin aikoihin ja juhlapäivänämme saimme karvaasti huomata, että puolet luokastamme oli poikien juhlissa. Ei auttanut maanittelut ja mielistelyt, jotta saataisiin koko porukka saman katon alle. Edelleen mietityttää mitä pojat tekivät juhlissa, mihin tytöt ei saanut osallistua? :D Saatiin kyllä pienemmälläkin porukalla kivat juhlat aikaan, vaikkakin tuo vuokrattu juhlapaikka olikin loppujen lopuksi aika turha.

Liiankin lämmin tunnelma 

Lukiossa tapasin suloisen ja kiltin tytön, jonka kanssa meillä klikkasi todella hyvin ensi tapaamisesta lähtien. Hassua myös, että meitä yhdistää myös sama syntymäpäivä, sekä sama toinen nimi. Match made in heaven? Yhteinen syntymäpäivä ja syvä ystävyys tarkoittivat myös lokakuussa yhteisiä juhlia. Juhlat järjestettiin ystäväni mökillä ja sen kokoon nähden sinne kutsuttiin aivan liikaa porukkaa. Mökissä oli hyvinkin tiivis tunnelma ja tilan ahtauden takia ovesta ramppasi koko ajan porukkaa. Lokakuun lopussa illat on jo aika viileitä ja kosteita, joten takassa pidettiin melkoisia tulia, jotta sisällä pysyisi edes osa lämmöstä. Huomattiin juhlien jälkeen, että lämpöä oli todellakin riittänyt sillä olimme saaneet kuumalla ja kostealla ilmalla tuvan pinnoille pieniä kosteusvaurioita. Ei onneksi mitään niin mullistavaa, mitä ei pikku fiksauksilla olisi saanut korjattua. Onneksi!