Viimeksi minä...









... ilahduin
... vuosipäivänä saadusta ruukkuruususta. En todellakaan ole sielultani mikään viherpeukalo vaan olen saanut tapettua kaikki meidän sisäkasvit. – vaikka hoitaisin niitä kuinka. Tässä asiassa minulla taitaa olla vain kalmankosketus, mutta siitä yritän päästä eroon, sillä olisihan se mukavaa, jos ruukkukasvit kestäisi pidempään kuin leikkokukat.

… Monista arjeniloista. Pitkistä keskusteluista saunassa, kun löylyä pitää heittää vielä yksi kierros lisää ihan vain siksi, ettei keskustelu ehtyisi. Neljän tunnin automatkalle ostetusta lakupiipusta. Lempileffani, Mona Lisa Smile:n ilmestymistä Netflixiin. 

... harmistuin
… kun löydettiin ihan täydellinen omakotitalo, joka myöhemmin osoittautuikin ei niin täydelliseksi. Oltiin jo laittamassa kattoa päittemme päältä myyntiin ja valmiita hyppäämään talon ostoon, mutta otettiinkin takapakkia sillä, jos jokin on liian hyvä ollakseen totta, on siinä jotain mätää. Uusi yhteinen koti on meille sen verran iso asia, että pitää luottaa perstuntumaan. Jotta talo tuntuisi kodilta pitää sen kolahtaa, eikä jäädä kaihertamaan.

... odotin
… no Joulua tietty. Eikö näin elokuun lopulla voi jo kirjoittaa pukille (eli tunkea sivulauseisiin ”hienovaraisia” vihjeitä potentiaalisista joululahjatoiveista) ja bongailla nettikaupoista jo
 joulukrääsää?




... päätin 
… että haluan oppia uuden kielen. En vaan tiedä, että minkä sitä aloittaisi. Venäjää meinasin tenttiä nyt syksyllä pari kurssia, mutta sen rinnalle olisi kiva keksiä vielä joku toinen.

 ... innostuin 
… lukemisesta ja leipomisesta. Kesäiltoina on tullut rapisteltua yhden, jos toisenkin kirjan sivuja. Ennen olin kovakin lukutoukka, mutta nyt täytyy myöntää, että vuosiin ei ole tullut uppouduttua kirjojen maailmaan. Juonet ovat temmanneet minut mukaansa niin fantasiakirjallisuudessa, kuin vakavammissa elämänkerroissa. Hyviä kirjasuosituksia otetaan myös vastaan!


... itkin
… niinkin herkästä asiasta kuin… elokuvalle nimeltä Batman. Kyllä, en millekään riipaisevalle rakkaustarinalle vaan Batmanille. Syytän tästä menkkahormoneja… (enkä tietenkään myönnä, että oikeasti olen sisäinen herkkis, joka itkee aivan kaikelle, jos sille tuulelle sattuu)

... huvituin
… Meidän hyvin surkuhupaisasta ja osittain epäonnistuneesta yrityksestä bongailla kesäiltana punaista superkuuta. Kiivettiin poikaystävän ja pikkuveljeni kanssa järvenrannalla olevalle kalliolle, että saataisiin paras näköyhteys, äidin jäädessä kamerabongaukseen rannalle. Siellä kalliolla nökötettiin toista tuntia ja oltiin hyttysten syötävänä. Kunnes luovutettiin ja kiivettiin takaisin alas, sekä liityttiin äitini seuraan, joka oli jäänyt alas rannalle kameran kanssa bongailemaan. Maankamaralle oli saapunut muitakin perheitä ja kamerabongareita. Päätettiin odotella ja kärkkyä vielä hetki yhdessä ja sitten suunnata kotiin. Oltiin jo luovuttamassa, kun eräs tyttö kiljahti ”tuolla” ja osoitti sormellaan keskelle taivasta. Siellä se oli ollut koko ajan. Suurena, vaaleanpunaisena, haaleana ja keskellä taivasta. Vielä jopa juuri siellä minne olimme kaikki tuijotettu. Oltiin odotettu suuren ja punaisen kuun hiipimistä horisontista kohti taivasta, mutta tämä haalea kuu olikin hiipinyt aivan varkain silmiemme eteen. Kyllä siinä oli nauruissa pitelemistä, kun yksi toisensa jälkeen tajusi tuijottaneen sitä mitään huomaamatta.

... kokeilin jotain uutta
… Lasketaanko pesäpallopelissä oleminen? Käytiin katsomassa elämäni ensimmäisen kerran pesäpalloa ja täytyy myöntää, että se oli yllättävän jännittävää. Aika hyvin pysyin pelissä mukanakin, sillä ala-asteen liikuntatunneilta kiiri hyvin pesäpallon sääntöjäkin muistoina mieleen. Ehkäpä mennään vielä uudestaankin!

... pelästyin
… kun sydän hyppäsi kurkkuun yrittäessäni maksaa osuuttani ulkomaanmatkastamme, mutta verkkopankki ei huolinut mitään kirjautumistietojani. Onneksi tämä oli vaan joku väliaikainen häiriö, sillä seuraavana päivänä kirjautumisessa ei ollut enää mitään ongelmaa. Kerkesin jo nähdä mielessäni kauhukuvat itsestäni pankintiskillä pyytämässä virkailijaa tyhjentämään koko käyttötilini saldon toiselle tilille. Identiteettivarkaaksi olisivat varmaan luulleet, vaikka todellisuudessa olin siirtänyt tarkoituksella käyttötililleni vain matkan verran rahaa, josta siirtäisin ne eteenpäin. Onneksi tekniikka alkoi taas toimia, ettei tarvinnut mennä pankkiin punastelemaan.

... nauroin
… ihan kunnolla, mahakippurassa eilen kotimatkalla autossa poikaystävän hupsuiluille. Ollaan puhuttu paljon aikuistumisesta ja mietitty millaista meidän ”aikuinen” elämä tulee olemaan. Kuitenkaan aikuistuminen ei tarkoita kalkkistumista, vaan meille tietynlainen lapsenmielisyys on hyvinkin tärkeää. Parasta meille on saada toinen nauramaan ihan idioottityhmillä jutuilla tai ilmeillä. Voidaan olla yhdessä aikuisia mutta silti yhdessä hyvinkin lapsenmielisiä.

... jännitin
… joka päivä tulevaa koulun alkua. Edessä olisi opparin vääntöä ja sitä koskevien kurssien käymistä. Varsinkin nyt kun osa asioista on vielä epävarmaa, lisää se tietynlaista jännitystä koko hommaa kohtaan. Mutta kaikki aikanaan. Suotta tässä mitään ylimääräisiä stressaamaan ennen kuin pääsee edes alkuun.

Kommentit

Form for Contact Page (Do not remove)