... ilahduin
... vuosipäivänä saadusta ruukkuruususta. En todellakaan ole sielultani mikään viherpeukalo vaan olen saanut tapettua kaikki meidän sisäkasvit. – vaikka hoitaisin niitä kuinka. Tässä asiassa minulla taitaa olla vain kalmankosketus, mutta siitä yritän päästä eroon, sillä olisihan se mukavaa, jos ruukkukasvit kestäisi pidempään kuin leikkokukat.
… Monista arjeniloista. Pitkistä keskusteluista saunassa, kun löylyä pitää heittää vielä yksi kierros lisää ihan vain siksi, ettei keskustelu ehtyisi. Neljän tunnin automatkalle ostetusta lakupiipusta. Lempileffani, Mona Lisa Smile:n ilmestymistä Netflixiin.
... harmistuin
…
kun löydettiin ihan täydellinen omakotitalo, joka myöhemmin
osoittautuikin ei niin täydelliseksi. Oltiin jo laittamassa kattoa
päittemme päältä myyntiin ja valmiita hyppäämään talon ostoon, mutta
otettiinkin takapakkia sillä, jos jokin on liian hyvä ollakseen totta,
on siinä jotain mätää. Uusi yhteinen koti on meille sen verran iso asia,
että pitää luottaa perstuntumaan. Jotta talo tuntuisi kodilta pitää sen
kolahtaa, eikä jäädä kaihertamaan.
... odotin
…
no Joulua tietty. Eikö näin elokuun lopulla voi jo kirjoittaa pukille
(eli tunkea sivulauseisiin ”hienovaraisia” vihjeitä potentiaalisista
joululahjatoiveista) ja bongailla nettikaupoista jojoulukrääsää?
... päätin
… että haluan oppia uuden kielen. En vaan tiedä, että minkä sitä aloittaisi. Venäjää meinasin tenttiä nyt syksyllä pari kurssia, mutta sen rinnalle olisi kiva keksiä vielä joku toinen.
... innostuin
… lukemisesta ja leipomisesta. Kesäiltoina on tullut rapisteltua yhden, jos toisenkin kirjan sivuja. Ennen olin kovakin lukutoukka, mutta nyt täytyy myöntää, että vuosiin ei ole tullut uppouduttua kirjojen maailmaan. Juonet ovat temmanneet minut mukaansa niin fantasiakirjallisuudessa, kuin vakavammissa elämänkerroissa. Hyviä kirjasuosituksia otetaan myös vastaan!
... itkin
…
niinkin herkästä asiasta kuin… elokuvalle nimeltä Batman. Kyllä, en
millekään riipaisevalle rakkaustarinalle vaan Batmanille. Syytän tästä
menkkahormoneja… (enkä tietenkään myönnä, että oikeasti olen sisäinen herkkis, joka itkee aivan kaikelle, jos sille tuulelle sattuu)
... huvituin
…
Meidän hyvin surkuhupaisasta ja osittain epäonnistuneesta yrityksestä
bongailla kesäiltana punaista superkuuta. Kiivettiin poikaystävän ja
pikkuveljeni kanssa järvenrannalla olevalle kalliolle, että saataisiin
paras näköyhteys, äidin jäädessä kamerabongaukseen rannalle. Siellä
kalliolla nökötettiin toista tuntia ja oltiin hyttysten syötävänä.
Kunnes luovutettiin ja kiivettiin takaisin alas, sekä liityttiin äitini
seuraan, joka oli jäänyt alas rannalle kameran kanssa bongailemaan.
Maankamaralle oli saapunut muitakin perheitä ja kamerabongareita.
Päätettiin odotella ja kärkkyä vielä hetki yhdessä ja sitten suunnata
kotiin. Oltiin jo luovuttamassa, kun eräs tyttö kiljahti ”tuolla” ja
osoitti sormellaan keskelle taivasta. Siellä se oli ollut koko ajan.
Suurena, vaaleanpunaisena, haaleana ja keskellä taivasta. Vielä jopa
juuri siellä minne olimme kaikki tuijotettu. Oltiin odotettu suuren ja
punaisen kuun hiipimistä horisontista kohti taivasta, mutta tämä haalea
kuu olikin hiipinyt aivan varkain silmiemme eteen. Kyllä siinä oli
nauruissa pitelemistä, kun yksi toisensa jälkeen tajusi tuijottaneen
sitä mitään huomaamatta.
... kokeilin jotain uutta
…
Lasketaanko pesäpallopelissä oleminen? Käytiin katsomassa elämäni
ensimmäisen kerran pesäpalloa ja täytyy myöntää, että se oli yllättävän
jännittävää. Aika hyvin pysyin pelissä mukanakin, sillä ala-asteen
liikuntatunneilta kiiri hyvin pesäpallon sääntöjäkin muistoina mieleen.
Ehkäpä mennään vielä uudestaankin!
... pelästyin
…
kun sydän hyppäsi kurkkuun yrittäessäni maksaa osuuttani
ulkomaanmatkastamme, mutta verkkopankki ei huolinut mitään
kirjautumistietojani. Onneksi tämä oli vaan joku väliaikainen häiriö,
sillä seuraavana päivänä kirjautumisessa ei ollut enää mitään ongelmaa.
Kerkesin jo nähdä mielessäni kauhukuvat itsestäni pankintiskillä
pyytämässä virkailijaa tyhjentämään koko käyttötilini saldon toiselle
tilille. Identiteettivarkaaksi olisivat varmaan luulleet, vaikka
todellisuudessa olin siirtänyt tarkoituksella käyttötililleni vain
matkan verran rahaa, josta siirtäisin ne eteenpäin. Onneksi tekniikka
alkoi taas toimia, ettei tarvinnut mennä pankkiin punastelemaan.
... nauroin
…
ihan kunnolla, mahakippurassa eilen kotimatkalla autossa poikaystävän
hupsuiluille. Ollaan puhuttu paljon aikuistumisesta ja mietitty
millaista meidän ”aikuinen” elämä tulee olemaan. Kuitenkaan
aikuistuminen ei tarkoita kalkkistumista, vaan meille tietynlainen
lapsenmielisyys on hyvinkin tärkeää. Parasta meille on saada toinen
nauramaan ihan idioottityhmillä jutuilla tai ilmeillä. Voidaan olla
yhdessä aikuisia mutta silti yhdessä hyvinkin lapsenmielisiä.
... jännitin
…
joka päivä tulevaa koulun alkua. Edessä olisi opparin vääntöä ja sitä
koskevien kurssien käymistä. Varsinkin nyt kun osa asioista on vielä
epävarmaa, lisää se tietynlaista jännitystä koko hommaa kohtaan. Mutta
kaikki aikanaan. Suotta tässä mitään ylimääräisiä stressaamaan ennen
kuin pääsee edes alkuun.
Kommentit
Lähetä kommentti