Eilen se hiipi hiljaa mieleen. Yhtä varkain kuin viilenevä yöilma alkoi vapisuttamaan sormiani ja sinertämään varpaitani. Yhtäkkiä varvassandaalit ja pikkuinen toppi tuntuivat liian heppoisilta varusteilta. ja Coca Cola tuoppini jäät liian kylmiltä. Eilen kuulin jopa ensimmäisen kerran lausuttavan sanat ”haluatko hakea mun nahkatakin autosta?” Onko syksy siis hiljaa alkanut hiipiä keskuuteemme?

Vaikka helteitä on vielä luvassa ja koulun alkuunkin on vielä muutama viikko, on tässä silti alettava suuntaamaan katseet syksyyn ja arkeen. Tekisi mieli sanoa, etten ole vielä valmis mutta tämä kesä on pitänyt niin hyvänä, että alan kieltämättä olla jo valmis uusiin koitoksiin. Kesä on ollut tähän asti mahtava. Olen saanut katsella ukkosta poikaystävän kainalosta, pelännyt läppärin ylikuumentumista kirjoittaessani esseitä terassillamme auringon polttavassa lämmössä, nauranut vedet silmissä nauttiessani iltaoluen hyvien ystävien seurassa, heittänyt huolet ja talviturkin jo toukokuussa mökkijärveen, jossa on tullut lilluttua lähes jokaisena vapaana viikonloppuna, nukkunut aitassa ja lukenut kirjoja taskulampun avulla toisen kuorsatessa vieressä. Listalta löytyisi vielä vaikka mitä ihanaa ja paljon on vielä edessä. Juuri tällaisen kesän saattelemana olen aivan valmis jo syksyyn. Anteeksi kaikille ystäville, jotka ovat kuulleet suustani lähiaikoina liiankin monta kertaa: "vitsit mikä kesä olikaan". Mutta sitä se oli.

Tämäkin asu kuvastaa melko hyvin koko kesää. Päälläni oleva t-paita on poikaystävän vaatekaapista pihistetty ja alunperin ollut käytössä yöpaitana. Huolettomana kesäpäivänä voi heittää yöpaidan kaveriksi mokkahameen ja kumisaappaat, eikä muuta sitten tarvitakkaan.

Lompsitaan näissä vielä hetki. Sitten siirretään katseet syksyyn. Vai ollaanko siellä palattu jo arkeen ja uusiin seikkailuihin?