Miksi itsensä kehuminen on niin vaikeaa? Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni useampaan otteeseen viime aikoina. Jos nyt aivan kylmiltään mulle heitettäisiin tehtäväksi kehua jotain kolleegaa tai läheistäni olisi homma paljon helpompi. On paljon helpompaa heittää ilmoille positiivisia ja ihania piirteitä toisesta ihmisestä, kuin itsestään. Tuntui oudolta kirjoittaa peiliin sanat "olen ihana", tai jossei oudolta, niin vähintäänkin itsekäältä. Mutta miksi?
Tämän asian kanssa olen paininut viime päivinä normaalia enemmän, sillä vuodenvaihteen jälkeen aloitin aktiivisemmin etsimään ulnelmieni harjoittelupaikkaa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että koko aikuisikäni saanut työskennellä hyvissä työpaikoissa, vieläpä vakituisilla työsuhteilla. Viimeksi n. kolme vuotta sitten olen kirjoittanut työhakemuksen ja käynyt työhaastattelussa. Ihan vaan, ettei taidot pääsisi ruostumaan. Kolme vuotta taitaa olla liian pitkä aika olla kehumatta itseään, sillä tuntuu, että taidot on hyvinkin ruosteessa. Olen lueskellut myös vanhoja työhakemuksiani, mutta tällä hetkellä kaikki "olen reipas ja oma-aloitteinen, sanavalmis ja ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva" kuulostavat vain kliseisiltä. Vaikka ne pitäisivätkin paikkansa. Tykkään oikeasti työskennellä eri kokoisissa tiimeissä, mutta toimin hyvin myös itsenäisesti. Tykkään uusista haasteista, enkä pelkää tarttua härkää sarvista. Jokaista tehtävää ei tarvitse ennalta määrätä minulle, vaan tykkään etsiä haasteita ja puuhata hommia ihan oma-aloitteisesti. Siispä olen päättänyt heittää turhat haihattelut nurkkaan, ja kun oikea paikka tulee vastaan aion markkinoida itseni työhakemuksessa juuri sellaisena kuin olen. Hemmetin kovana duunarina, reippaana, iloisena ja avoinmielisenä. Oli se kliseistä tai ei. Keskitytään siihen millaisia oikeasti ollaan, sillä valheelliset kehut eivät kanna pitkälle. Unohdetaan tässä kohtaa myös työhakemukset ja keskitytään arkisempiin asioihin. Annetaan omakehun haista (hyvältä) ja tartutaan kolme hyvää asiaa haasteeseen!
Kolme hyvää asiaa päivässäni
♡ Aikainen herätys ilman herätyskelloa, vaikka on vapaapäivä. Oli ihanaa herätä vapaapäivään hyvin levänneenä, aikaisin, ja ilman ärsyttää kellon pirinää korvanjuuressa. Kello on tällä hetkellä muutamaa minuuttia vaille kaksi, ja olen saanut jo muutamat kouluhommat käytyä läpi, postaus on kohta ulkona ja pyykkiä pesty. Seuraaksi suuntaan kauppaan, haen postipaketin ja suuntaan takaisin kotiin siivoamaan.
♡ Auringonpaiste! Ulkona on kerrassaan ihana ilma! Kirpeä pakkanen ja täydellinen auringonpaiste. Puen kohta toppavaatteet niskaan ja lähden ihastelemaan tuota kaunista talvimaisemaa.
♡ Illan urheilupläjäys. Ettei koko päivä menisi koneella istuen haluaisin pyörähtää salilla tai heittää vaikka ylimääräisen pakkaslenkin. Illalla sitten ulkoillaan lisää Mikon ulkoilmassa pelattavan jääkiekkopelin merkeissä. Jännittää jo valmiiksi!
Kolme hyvää asiaa minussa
♡ Taito iloita elämän pienistä asioista. Ennen mä en uskonut mihinkään postitiivisuus listauksiin tai tsemppikalentereihin. Ennen pidin niitä teennäisinä. Mutta aika ja elämä on opettanut ja koulinut mutkin iloitsemaan elämän pienistä asioista. Esimerkiksi fiilikseeni vaikuttaa hyvin paljon ulkona vallitseva sää. Tänäänkin kun aurinko alkoi nousemaan ja alkoi oikein helottaa taivaalla, en voinut olla riemuitsematta. Uuvuttavan päivän jälkeen osaan suurella sydämellä iloita vaikka suklaalevystä. Mikkokin on kotona nimennyt mulle herkkuhymyn. Iloitsen oikeasti vaikka siitä suklaalevystä niin paljon, että se oikeasti näkyy naamasta 😀
♡ Rohkeus kokeilla ja olla suuremmin lannistumatta. Ihan pienestä pitäen olen ollut kokeilunhaluinen, enkä ole pelännyt tutustua uusiin asioihin tai ihmisiin. Vaikka aina ei tietäisikään mitä tehdä, niin rohkeudella ja sisukkuudella pääsee jo yllättävän pitkälle! Voi myös olla, että yrittäminen ei aina riitä, mutta silti ei saa lannistua. Tottakai epäonnistumiset harmittaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ne estäisivät minua yrittämästä uudestaan.
♡ Taito osata nauraa myös itselleen. Ne ketkä mut tuntee tietävät, että olen höpsö. Välillä teen tai sanon hupsuja asioita. Tai oikeastaan näitä niinsanottuja aivopieruja tulee ihan päivittäin. Usein nämä mun aivoitukset hauskuuttaa kotona. Myös omille konkreettisille kömmähdyksille pitää osata nauraa. Elämä ei ole niin vakavaa, etteikö omille epäonnistumiselle voisi nauraa!
Kolme hyvää asiaa elämässäni
♡ Ehdottomasti ihana lähipiirini: perhe, ystävät ja Mikko. Mua on siunattu ihanalla tukiverkostolla ja vielä ihanammilla ihmisillä. Hyviä ystävyys- ja perhesuhteita ei voi pitää itsestäänselvyytenä, ja mä olenkin joka ikinen päivä kiitollinen jokaisesta ihmisestä mun elämässäni. Vaikka ei ihan joka päivä nähdäkään, rakentuu ne onnenpalaset vaikka pitkästä puhelusta parhaan ystävän kanssa, joka asuu toisella paikkakunnalla. Nopeista iltakahveista äidin kanssa. Tai vaikka arkisesta elokuvaillasta Mikon kainalossa.
♡ Tietämättömyys tulevaisuudesta. Tietämöttämyys ja elämän arvaamattomuus ei ole aina pahasta. Tällä hetkellä varsinkin opiskelut ja sen tuoma tulevaisuus on vielä yhtä isoa kysymysmerkkiä. Olen nyt jo päässyt tekemään mielettömiä juttuja, kantamaan korteni kekoon mielenkiintoisiin projekteihin ja saanut nauttia jopa speciaalia kiitosta. Vain tulevaisuus näyttää minne ja millaisiin tehtäviin jalat vie. Elämä on loppupeleissä melko lyhyt, joten pitää uskaltaa kokeilla siipiään. Vaikka siellä uudella, tuntemattomalla kentällä.
♡ Tämänhetkinen tasapaino elämässäni. Viime vuosi oli todella uuvuttava ja koko vuosi hujahtikin melko väsyneessä sumussa. Paiskin aivan liian isoilla viikkotunneilla töitä, valvoin liian monia öitä vääntäen koulutöitä, eikä vapaa-aikaa ollut nimeksikään. Viime vuosi oli kaikessa uuvuttavuudessaan myös hyvin opettavainen, sillä opin olemaan itseäni kohtaan armollisempi. Löyhensin päivätahtiani ja nyt on paljon helpompi hengittää. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt on hyvä olla. Vaikka hommia ja töitä on joka sormelle, tuntuu silti, että paletti pysyy kasassa. Vihdoinkin stressikupla on puhjennut ja energiat on taas elämässä kohdillaan.
Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

♡ Melkein vireillä oleva opintovapaa, joka kestää keväästä vuoden loppuun. Tämä on samalla haikea, mutta ehdottomasti hyvä asia. Viitaten tuohon elämän tasapainoon, tämä on yksi suurimmista vaikuttavista tekijöistä, että elämä tulisi myös pysymään semmoisena. Olen viihtynyt omassa työpaikassani vuosia ja teinkin puolet ammattikorkea ajastani töitä koulun ohella. Mutta harjoittelut, kurssit, projektit ja edessä siintävä opinnäytetyö tuo omat aikataululliset haasteensa, joiden myötä mun on siirryttävä syrjempään. Mä olen tutustunut töideni puolesta mahtaviin ihmisiin, joista osasta on muodostunut ihan ystäviä, joiden kanssa jaetaan työasioiden lisäksi myös ilot ja surut. Siksi tuntuu haikealta olla poissa kuvioista melkein vuodenpäivät, mutta jotta luovuus ja tehokkuus ei kärsisi en näe muuta vaihtoehtoa.
♡ Vuosi on vasta niin alussa, että parhaat asiat on varmasti vasta edessä. Hyvää tässä vuodessa on täyttyvä kalenteri, varsinkin ensi kesän osalta. Kaikenlaista mielekästä puuhaa ja reissua olisi suunnitteilla ystävien kanssa, joten tässäkin asiassa rohkenen epäillä, että ne parhaat hetket on vielä edessä.
Kolme hyvää asiaa blogissani
♡ Ehdottomasti jokainen ihana ihminen siellä puolella. Vaikka mulla ei ole tuhatpäinen lukijaverkosto, sitä tärkeämpänä ja uniikimpana jokaista teistä pidän. Jokainen kommentti ja jätetty nettijalanjälki koskettavat. Vain murto-osa lähipiiristäni ja tuttavistani tietävät blogistani, joten lukijakuntani muodostuu suurimmaksi osaksi entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, jotka ovat jääneet tänne seuraamaan tuotoksiani ja tuntevat olevansa samanhenkisiä. Se on ehkä palkitsevinta tässä hommassa, että lukijaksi tullaan aidosta kiinnostuksesta tuotoksiani kohtaan! Se, että postaukseni saa alle tuhat lukua, mutta jokainen niistä on oikealla perusteella blogissani on suuri merkitys. Tämä ei ole pelkästään hyvä asia blogissani, tämä on ehkäpä jopa paras asia blogissani 💗
♡ Yhdistävyys. On ollut ihanaa huomata tässä viimesen vuoden aikana, miten blogini yhdistää. Jo vuosien ajan äitini on kuvannut asupostaukseni. Jokainen asukuva on yhteisen kiinnostuksen tuotosta ja vietetään rento viikonloppu aamu yhdessä. Puuhaten meille molemmille mieluisia asioita. Sama pätee ystävyyssuhteissa. Täytyy myöntää, että yöunet maistuivat huomattavasti paremmilta, kun juuri ennen nukkumaan menoa puhelimeen kilahtiva viesti, jossa oli vain muutama sana: "olipa hyvä postaus!" Oli ihana saada kiitosta, ja oli vielä kivempaa jatkaa siitä keskustelua kun seuraavan kerran nähtiin.
Postauksen haasteeseen on saatu inspiraatio Lindan blogista
Kolme bloggaajaa, joisen toivoisin vastaavan kysymyksiin:
♡ Where to next? - Niina: Niina kirjoittaa mielenkiintoista matkablogia, jota on ollut ilo seurata. Tämä on myös ainoa matkablogi jota tulee seurattua, koska Niinalla on mahtava tyyli kirjoittaa ja hänen persoonansa kaappasi mut ihan täysillä mukaan seuraamaan :) 💓
♡ Ihanaista - Maria: Jos blogin nimi on jo Ihanaista, niin tarviiko muita perusteluja? Marian tyyliä ja blogia on tullut seurattua jo pidempään. Ihanan hempeän oloinen tyttö ja blogi 💓
♡ Jeannays - Jenna: Blogikaimani, joka on melkoinen asennenainen! Blogia on täynnä rempseää luettavaa, eikä Jenna pelkää kirjoittaa myös syvällisistä tai kipeistäkin asioista. Tästä syystä blogi on noussut yhdeksi lempparikseni. 💓
Kiitos haasteesta ja kehuista <3 Tämä oli tosi kiva postaus muutenkin! Täytyykin alkaa miettiä niitä omia positiivisia juttuja siis - liian harvoin itseään tulee oikeasti kehuttua!
VastaaPoistaTosi kiva jos otat haasteen vastaan :)
PoistaOii kiitos paljon haasteesta! <3 Sullakin on ihana ja persoonallinen blogi :) Tämä pitää ehdottomasti tehdä jossain vaiheessa. Todella kivan kun pääset reissuun tänä vuonna :) Lisäksi tuo opintovapaa kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaKiva kun tartut haasteeseen! Ja kiitos kauniista sanoista <3 joo opintovapaata odotellessa, sitten jos saisi takaisin taas elämän :D
Poista