Tuntuu, että kesä hurahti ohi kovin nopeasti ja nyt vasta tajuaa, että kaikki kesän juhlat ja suunnitelmat on nyt takanapäin. Nyt pitää asettaa juhlakorkkarit hyllylle tuulettumaan ja odottamaan taas seuraavaa kesää ja seuraavia juhlia. Vaikka kesä on ohi, ei minua valtaa haikeus. Tämä kesä hurahti just siksi niin nopeasti ohi, että tämä oli hyvä kesä. Oli monia juhlia, tuli vietettyä aikaa kavereiden kanssa, tuli kotimaanmatkailtua, tuli uitua ja tuli mökkeiltyä. Tässä kesässä oli sopivassa suhteessa säpinää ja rauhoittumista.

Nään joka kerta punaista, kun joku valittaa Suomen kesäsäästä. Joo kyllä tänä kesänä on ollut paljon sateisia päiviä, mutta kyllä ainakin meikäläinen on nauttinut myös auringosta. Varsinkin suomessa mulle + 24 astetta on ihan kelpo keli. Tästä kesästä ei jää mieleen huonot säät, vaan kyllä mä tuun muistamaan myös ne päivät kun terassilla tuli istuttua tarkoituksella vanha ja kauhtunut tuubitoppi päällä, ihan vaan siksi, että pelkäsin saavani olkaimista rusketusrajat ja nekös vasta olisi pilannut tulevissa häissä oman lookin 😁🙈 Älkää kivittäkö kun paljastan, että kaipasin tähän kesään myös niitä sateisiakin päiviä! Itseäni ei haitannut yhtään vaikka jouduttiinkin rajukuuron silmään ja kastuttiinkin aivan läpimäriksi. Saatiin niskaamme vettä, kuin saavista kaatamalla. Toisia ois voinut alkaa ketuttamaan tai päivä olisi voinut mennä pipariksi, mutta me pysähdyttiin puun alle "pitämään sadetta". Todellisuudessa purskahdettiin nauruun kun katsottiin toisiamme ja todettiin, että turha tässä on puun alla enää värjötellä, kun molemmat on jo kuin uitettuja koiria. Vaatteet märkänä jatkettiin reippaasti matkaa ja revittiin mielummin huumoria koko tilanteesta, kuin oltaisiin mököttämään alettu. Vettähän se vain on! Ja hei,  kertoohan vanha sananlaskukin sen, että "kesä kuivattaa, sen minkä kasteleekin"

Kuten ehkä huomata saattaa, sama toistui myös viikonloppuna kun oltiin räpsimässä asukuvia illan juhlien asusta:

Kyllä siinä kuvausten keskellä kastui niin hiukset, kuin juhla-asunikin. Mutta se ei haitannut lainkaan. Ensimmäisenä ei juolahtanut mieleen, että voi ei illan asukokonaisuus menee pilalle, voi ei meikki tuhriintuu, tai voi ei nyt mä joudun menemään kosteuden pörröttämillä hiuksilla juhliin. Ei!  Sateen tullen olisi pikemminkin tehnyt mieli heittää korkkarit pois jalasta ja lähteä hyppelemään sadetanssia puiston nurmikolle. Olisi tehnyt mieli pysähtyä, laittaa silmät kiinni ja fiilistellä lämpimiä vesipisaroita kasvoilla. Kesäsateissa on minun mielestä myös jotain vähän maagista. Vaikka sataa, on silti lämmintä, eikä kastuessakaan tarvitse värjötellä viluissaan. Toisin kuin syksyllä. Kesällä sateen jälkeen on kaunista, ja hetken jopa ihan hiljaista. On tullut myös bongattua monta kaunista sateenkaarta taivaanrannassa sateiden jälkeen. 

Joten paljon on omasta päästä kiinni, että millaisia kesämuistoja jää tästä kesästä mieleen. Tuletko surkuttelemaan huonoa kesää, sen takia kun satoi. Vai opitko nauttimaan myös niistä "huonoista" päivistä. Mä muistan pikemminkin tän kesän niin, että ei ollut tukalan kuuma. Tää kesä oli mielestäni just sopiva. Oli sopivassa suhteessa molempia. Ei helteistä nauttisi, jos välillä ei sataisi. Eikä ainaista sadettakaan jaksaisi, jollei välillä pääsisi rannalle nauttimaan myös auringosta. 

Mun kesä oli hyvä, vaikka satoikin vettä. Lomakin tuntui ihan lomalta, vaikka puolet siitä kului sisällä sateisina päivinä. Suomen kesä on loppupeleissä niin lyhyt, että siitä luo painetta itselleen ihan vahingossakin. Pitää keretä tekemään kaikkea ja näkemään kaikkea. Pitää lentää paikasta toiseen ja on pakko olla pihalla, jos paistaa aurinko. Huomasin kesällä, että jatkuvalla paikasta toiseen liitustamisella saa helposti itselleen vain ähkyn aikaiseksi. Siksi tämmöiset sateen pakkottamat kotipäivät on ollut mun lomallani yhtä arvokkaita, kuin ne aurinkoiset päivätkin. Hyvä kesä on myös sopivassa suhteessa hektistä menoa ja meininkiä, kuin myös rauhallisia päiviä kotona kuunnellen, kun sadepisarat rummuttaa meidän rivarin peltikattoa. 

Kaikki kiva kuintekin loppuu aikanaan. Ja niin väistyy myös tämä kesä syksyn tieltä. Mutta ei surkutella sitä! Tämä kesä tarjosi minulle sopivassa suhteessa niin vipinää kuin lepoakin, joten olen enemmän kuin valmis ottamaan syksyn vastaan. Pimenevien iltojen lisäksi kaipaan jo arkea ja sen tuomia rutiineja. Sain nauttia hetken, mutta nyt on aika taas ottaa härkää sarvista ja keskittyä ahertamiseen. Eikä varmastikaan arkeen paluu maistuisi näin hyvältä, ellei tämä kesä olisi ollut just sellainen kuin se oli.