Tiedättekö sen salakavalan maanantaifiiliksen, kun ihanan viikonlopun jälkeen arkeen paluu tuntuu todella tahmealta, päivä ei lähde kunnolla käyntiin ja arki iskee kasvoille kuin märkä rätti. Tänään minä kohtasin maanantaifiiliksen. Vuorotyön hyvinä puolina on arkivapaat. Toisten suunnatessa maanantaina töihin minä käänsin kylkeä ja aloitin viikkoni kahdella vapaalla. Mutta tänään minulle koitti se pahamainen "maanantai"....

Eilen haluttiin nauttia yhteisestä vapaaillasta. Vuokrattiin elokuva, herkuteltiin irtokarkeilla ja tehtiin iltamyöhään vielä yhdessä lämpöisiä voileipiä. Ihan vaan siksi, että haluttiin ottaa rennosti ennen arkeen paluuta. Tänään aamulla eilinen valvominen tuntui koko kropassa ja unihiekka oli liimannut silmät umpeen ja tuntui ettei pää nouse ylös tyynystä. Kolmen torkutuksen ja pikaisen aamukahvin jälkeen pääsin töihin. Ihan vain todetakseni, että olin tullut melkein 6 tuntia etuajassa. Voi juku! Mulla onkin iltavuoro. Ja eikun takaisin kotiin ja iltapäivästä uusi yritys.


Tahmean aamun jäljiltä nautittiin kevät auringossa kahvit keskustan torilla. Ja johan alkoi maanantaimörkö karisemaan kropasta ja mielestä. Ihana aurinkoinen ilma taisi sekoittaa pääkoppani kokonaan koska päätin polkaista 10 kilometrin työmatkani polkupyörällä kotiin.

Nyt loppuilta kuluu ihan oman ajan merkeissä, sohvan nurkassa viltin alla närppien eilisiä irtsareiden jämiä. Telkkarista pauhaa taustalla hömppäohjelmia ja palavista kynttilöistä alkaa valtaamaan huoneeseen ihana appelsiinin tuoksu. Tässä hetkessä on hyvä olla, ja mielessä ei voi kuin nauraa aamuiselle höpsöttelylle! Ai mikä maanantaifiilis?