Kategoriat

5. marraskuuta 2020

 

 

Vaikka marraskuu on vasta vaihtunut, puhuttaisiinko hetki joululahjoista? Nimittäin niistä itsetekemistä, tekijänsä näköisistä pienistä muistamisista, jotka ilahduttavat saajaansa.

Itsetehtyjen joululahjojen kohdalla suosittelen aloittamaan ainakin suunnittelun jo hyvissä ajoin. Vaikka marraskuussa ei yleisesti ottaen saisi vielä kovasti jouluttaa, mutta ajattele itseäsi. Välttyäksesi pahamaineiselta joulustressiltä, suosittelen käyttämään marraskuun masentavat ja pimeät illat lahjojen valmistamiseen. Näin ollen sinulle jää joulukuu, se jouluttamisen kulta-aika, ihan täysin nauttimiseen.

Varsinkin tällaiselle makramee-harrastuksen vasta-alkajalle kaikki ylimääräinen aika on enemmän kuin suotavaa. Makramee, eli tuttavallisemmin solmuilu, on ollut pinnalla hittiharrastuksena jo jonkin tovin. Kuitenkin itse innostuin kokeilemaan ensimmäistä amppelia vasta vähän aikaa sitten, juurikin joulumuistamisia silmällä pitäen. Tämä kyseinen, hieman pullapitkoa muistuttava amppeli onkin ensimmäinen ja tähän asti ainut makramee-työni. Päätin kokeilla taipuvatko omat sormeni symmetrisyyttä vaativaan solmuiluun ja kokeilemaan kuinka pitkälle omat hermot riittävät. Postauksen lopusta näet, miten tulen pienillä konsteilla muuntamaan tämän amppelin jouluisemmaksi.

Alkuun muutamat aloittelijan vinkit joululahjojen solmuiluun:


  1. Jäät koukkuun vasta kun olet päässyt jyvälle

    Joka tuutista toitotetaan, että solmuilu on koukuttavaa. Tähän fraasiin törmää jokaisella sivustolla, josta ohjeita etsin. Ja hitto vie se tuntuu siinä kohtaa turhauttavalta, kun olet itse vielä peukalo keskellä kämmentä, etkä tiedä tuleeko omasta työstä sotkuinen kasa narua vai oikeasti makramee-työ. Mutta kun erilaisiin solmutekniikoihin pääsee jyvälle, voin melkein taata, että sinäkin jäät koukkuun. Muista että alku on aina kaikessa hankala. Sormet voi tuntua alkuun kankeilta, solmut osuu eri kohtiin, eikä symmetrisyydestä ole tietoakaan, mutta tee rohkeasti. Käsiala harjaantuu vain tekemällä.


  2. Purkaa, purkaa ja vielä kerran purkaa

    Tulet todennäköisesti purkamaan enemmän tekelettäsi, kuin mitä tulet sitä solmuilemaan. Kokeile ja purkaa rohkeasti. Kuten ensimmäisessä kohdassa mainitsin, käsiala harjaantuu sitä mukaan mitä enemmän teet. Tästä minunkin työstäni huomaa, että olisi pitänyt malttaa surutta purkaa tuota pitko-osuutta ja tehdä aina vain uudestaan. Nyt se on vähän vinksallaan, mutta nyt opin virheistäni. Seuraavia töitä tehdessä, en jää odottelemaan valmista lopputulosta, vaan purkaan heti kun jokin pienikin solmu ei näytä omaan silmään miellyttävältä.


  3. Muista pitää riittävästi taukoja

    Älä turruta käsiäsi tai hermojasi liiallisella puurtamisella. Ainakaan meidän kotiamme ei ole luotu makrameen tekemiseen. Ainakin itselleni on helpompaa hahmottaa solmujen symmetriset kohdat, kun työ roikkuu. Vaakatasossa työn tekeminen tuntui hankalalta, sillä työ ei pysy paikoillaan ja pitkiä naruja oli hankalampi hallita. Kuitenkaan meiltä ei löydy sopivalta korkeudelta yhtäkään valmista naulaa tai naulakkoa. Korkealla roikkuvan työn takia kädet väsyvät helposti ja epäergonominen asento vie makua koko makrameen työstämisestä. Joten kahvipaussit ovat kaiken a ja o.

    Muista helliä myös hermoja. Varsinkin itselleni, näin vasta-alkajana, koho-/viistosolmun omaksuminen tuntui haastavalta. Ei meinannut tekniikka mennä kupoliin ei sitten millään. Työstin naruja koko ajan väärin, ja väärin tekemisestä tulee helposti maneeri, jota toistat turhaan. Muista vetää happea, katsoa ohjeita vielä vaikka tuhannen kerran ja yritä sitten vasta uudestaan. Tämä on asia, joka vaatii pitkää pinnaa, sillä kaikki solmut eivät ainakaan itseltäni luonnistuneet kuin rasvattu. Siispä muista aloittaa joululahjojen työstäminen hyvissä ajoin. Näin sinulle jää aikaa hioa tekniikkaa ja harjoitella rauhassa, ilman pinnan kiristelemistä ja kiirettä.


"Pullapitko" makramee-amppeli

Tarvitset:
  • Punoskude (Paulina), paksuus: n. 5 mm.
  • Puuhelmiä 7 kpl, halk. 20 mm. (Reikä porattu isommaksi 8 mm terällä)
  • Puurengas 1 kpl


Makramee-amppeli on tehty käyttämällä vain tasosolmuja ja koho-/viistosolmuja.

Salmiakkikuvion reunukset muodostuvat viistosolmuilla
Sisäosa täytetään tasosolmuilla

Käytin apuna Rosulikan amppeli-ohjetta

Sovelsin ohjetta oman maun mukaiseksi jättämällä tupsut pois ja lisäsin jokaisen neljän salmiakkikuvion sisälle puuhelmet. Saat lisättyä puuhelmet kuvion keskelle, kun pujotat reunimmaisten tasosolmujen sisemmät langat ristiin puuhelmen läpi. Puuhelmi kiinnittyy, kun teet viimeisen tasosolmun videon mukaisesti.

Amppelin pohja:


Ruukunpidike on tehty tasosolmuilla. Amppelin pohjaa varten tarvitsee tehdä langanlisäys. Pitkomainen yläosa on tehty viidellä langalla (eli renkaan ympärille solmuttuna kymmenellä langanpäällä), eikä kymmenen ole tasosolmuja varten jaollinen neljällä. Langanlisäyksen jälkeen pohja tehdään kolmella tasosolmulla per rivi:
 
  1. Tee ensin samaan tasoon kolme tasosolmua.

  2. Tee toiset kolme tasosolmua ristiin, ottamalla edellisten tasosolmujen reunimmaiset langat tasosolmun keskimmäisiksi langoiksi. Lisää puuhelmet.

    Muista mitata tasosolmujen välit ruukkuusi sopiviksi! Jouduin purkamaan tasosolmut moneen kertaan, kun en saanut niitä osumaan tarpeeksi kohdikkain, eikä niiden välimatka ollut tarpeeksi suuri, jotta ruukku olisi mahtunut niiden keskelle.

    Vinkki: Jos tasosolmujen kohdistaminen samaan tasoon tuntuu hankalalta, käytä apuna pieniä kuminauhoja. Mallaa kuminauhat samaan tasoon tasosolmujen lankojen ympärille, näin tasosolmut eivät karkaa eri korkeuksille, kun kiristelet niitä. Leikkaa lopuksi kuminauhat poikki.

  3. Tasosolmurivien jälkeen tein ruukun ympärille kuuden tasosolmun pötköt, jotta ruukku saa reunoille lisää tukea.

  4. Viimeistele kiinnityssolmulla ja leikkaa haluamasi mittainen tupsu.

Joululahjavinkit:


Saat varioitua tästä amppelista jouluisemman, kun vaihdat vaalean punoslangan punaiseen. Punainen väri ja puuhelmet sopivat hyvin yhteen. Sisälle voikin sujauttaa vaikka joulutähden tai hyasintin ja jouluvieminen on valmis!

Jos pähkäilet, mitä viedä joulumuistamiseksi ihmiselle, joka ei pidä kukkasista, voit vaihtaa ruukun lasipurkkiin. Näin makramee-amppelista tulee kaunis lyhty, joka tuo kaunista tunnelmaa.



26. lokakuuta 2020

 Niin se mieli muuttuu, kun silmä tottuu uusimpiin trendivillityksiin. Syyspukeutuminen on saanut tänä vuonna jo uudenlaisia variaatioita #lahkeetonlokakuu -haasteen ansiosta, mutta nyt ilmojen viiletessä huomaan aamuisin kaivavani kaapista entistä useammin jotakin sukkahousuja lämpimämpää, kuten esimerkiksi:

 

Värilliset (keino)nahkahousut

Keinonahkalegginssit ja -housut ovat olleet jo pienen ikuisuuden syys- ja talvipukeutumiseni kulmakiviä. Kaapin perälle on tullut haalittua mustia pöksyjä, toki pienillä variaatioilla. Viime syksynä kuitenkin pyörsin ensimmäisen kerran mieleni, ja kokeilin tutun ja turvallisen mustan lisäksi maastonvihreitä ja ruskeita keinonahkahousuja. Varsinkin murretut sävyt ja tumma viininpunainen tulevat varmasti näkymään syksyn ja talven aikana asujeni alaosissa.




Epäsymmetriset leikkaukset neuleissa

Rakastan vaatteita, joissa on ripaus jotakin outoa. Myös sanonta: "tämä on niin ruma, että tämä on kaunis", kuuluu useasti suustani. Vaatekaapin syyssiivouksen yhteydessä huomasin, että varsinkin neuleiden kohdalla en ole aikaisemmin uskaltanu hirveästi leikitellä. Kaapistani löytyy kyllä neuleita, joissa on helmikirjailua tai suuria hihoja, mutta suurin asujen maustaminen tapahtuu yleensä alaosissa. Tänä syksyn ja talven aikana tulen ehdottomasti maustamaan asujani enemmän yläosilla, tarkemmin sanottuna epäsymmetrisesti leikatuilla neuleilla. Ensin en kamalasti vakuuttunut tästä kyseisestä trendistä, mutta tähänkin on silmä jo tottunut, kun näihin neuleisiin törmää kaupoissa koko ajan enenevissä määrin. 

Vinkki vitosena voisin myös mainita, että nuo minunkin kestosuosikkeihin kuuluvat puhvihihaiset neuleet ovat pakkaskeleillä maailman epäkäytännöllisimpiä, sillä suuret hihat eivät mahdu takkien alle. Joten mitäpä jos tänä syksynä ja talvena leikiteltäisiinkin epäsymmetrisillä kaula-aukoilla?



Huopaiset panamahatut


En ole koskaan pitänyt itseäni kummoisena hattuihmisenä. Lenkille lähtiessä lentää lippis päähän, mutta siinäpä se on ollut. Lukuun ottamatta muutamaa kokeilua.

Tämän hattumallin löydettyäni pyörrän täsin sanani. Minä olenkin totaalisesti hattuihminen. En vain ollut ennen löytänyt sitä mallia, jossa tuntee olonsa mukavaksi.


Massiiviset ketjukaulakorut

Suuret ja näyttävät korut ovat aina olleet mieleeni. Eikä pelkästään mieleeni, vaan olen heikkona niihin. Salaa jopa olen odottanut sitä päivää, kun statement-kaulakorut tulevat takaisin muotiin. Statement-korujen kulta-aikana pidin paljon suuria ja massiivisia ketjukoruja kaulassani, mutta sittemmin olen myynyt kaikki kirpputorilla. Luulin jo taannoin kasvaneeni näistä ketjukoruista ulos, mutta piru vie nyt harmittaa, kun en ole säästänyt yhtäkään. 




Ribatut (neule)housut

Tämä on nyt villikortti, jonka kohdalla en uskonut itsekään pyörtäväni mieltäni. Nimittäin ribatut housut, eikä mitkä tahansa. Neuleiset ja mitä leveämmät lahkeista, sen parempi. Haavailin jopa, että uskaltaisinkohan itse kokeilla neuloa tällaiset. Voisi ehkä onnistua ohuesta villalangasta? Saas nähdä turvaudunko ostamaan kaupasta vai kokeilenko neuloa, mutta tällaiset on joka tapauksessa saatava!


3. lokakuuta 2020

 

Ystäväni @norpppis on killeri keksimään vaatteiden teemakuukausia. Menneinä kuukausina on välillä suosittu printti t-paitoja sekä erilaisia kuoseja ja värejä. Nyt on aika heittää housut kaapin perimmäiseen nurkkaan, kun kerran säätkin vielä suosii. Mistä sitten on kyse?

 

#lahkeetonlokakuu 

=

Lokakuun asut koottuna ilman housuja




Säännöt:


  1. Sukkiksia ei lasketa housuiksi - menetkö ilman? Mustilla? Tavallisilla ihonvärillä? Vai leikitteletkö väreillä ja kuoseilla? Siinäpä vasta kysymys, mutta onneksi on melkein kuukauden päivät aikaa sitä pohdiskella ja kokeilla erilaisia variaatioita.

  2. Hame, mekko vai jotain ihan muuta - Onko kaapin perälle jäänyt kesän jäljiltä vielä muutamat mekot, joita olisi tehnyt mieli vielä pitää, mutta syksy pääsikin jo yllättämään. Ei hätää! #lahkeetonlokakuu, antaa siihen nyt oivan mahdollisuuden. Heitä vain paksu neule kesämekon päälle ja voilà.

  3. Vanha ja unohdettu kuukauden pukeutumisen kulmakiveksi - Täytyy myöntää, että tämä vaatehaaste tuli minulle todella oivaan saumaan, sillä nolottaa jopa myöntää, mutta en edes muista, millaisia hameita omistan. Saatika sitä, koska olisin niitä edes viimeksi pukenut ylleni. Nyt #lahkeetonlokakuu antaa oivan mahdollisuuden tehdä samalla kaapille sen kauan kaivatun syyssiivouksen, ja löytää vanhoja aarteita, joista lähteä kokoamaan syksyisiä asukokonaisuuksia.

Oikeastaan tässä vaatehaasteessa on vain yksi sääntö: älä pue housuja koko kuukauteen. Ota siis vapaat kädet ja katso sääntöjä enemmän vinkkeinä. Ja hei, ei tämä mikään kiveen kirjoitettu laki ole. Ei salille tarvitse mennä treenitopissa ja sukkiksissa, ja jos lähikauppaan tai koiran ulkoilutuslenkille haluat heittää collarit jalkaan, niin tee se! Äläkä tunne edes huonoa omaatuntoa.

On ihan sinun käsissäsi laatia omat säännöt, ja vaikka miettiä haluatko varioida arki- vai työvaatteiden alaosia. Ei tämän välttämättä tarvitse koskea kaikkea lokakuun pukeutumistasi. Villeimmät toki kulkevat lahkeettomina koko lokakuun. Mutta ainakin itse odotan enemmän juurikin niitä uusia-vanhoja löytöjä vaatekaapistani ja uusien asukokonaisuuksien löytämistä, ihan jo omasta vaatekaapista valmiina löytyvistä vaatteista. 


Kuka on mukana? 


psst: muista käyttää #lahkeetonlokakuu, niin mekin nähdään teidän upeat luomukset!

1. syyskuuta 2020

 


Saanenko myös paljastaa pienen salaisuuden, jota jotkut voisivat kutsua jopa epäsuosituksi mielipiteeksi. Nimittäin, rakastan syksyä. Syksyn fiilistely voi tuottaa jopa pientä häpeää. Ei sitä kehtaa viimeisinä hellepäivinä ääneenkään myöntää, että salaa toivoisi jo villasukkasesonkia. 

Nyt on kalenterit käännetty virallisesti syksyyn, ja minäkin kehtaan sanoa sen ääneen: Oi syksy, tervetuloa. Astut kuvaan erilaisempana kuin aikaisemmin, mutta silti niin samanlaisena. Syksyn parasta antiahan on kotoilu – tuo vuoden 2020 tunnusmerkki. 

 



Enää syksyä ei myöskään tarvitse piilotella. Antaa sen tuoda mukanaan kaikki kliseet. Sukkapuikot ovat viuhuttaneet uutta neuletta jo melkein puoleen väliin, uuni tuupannut lämpöisen pölläyksen saattelemana erilaisia piirakoita ja tuoksukynttilöitä on poltettu heti kun ulkona on alkanut hämärtyä. Jopa viimeisien hellepäivien iltoina.
Se, se vasta tahtojen taistelu olikin. Toinen talon asukkaista tahtoisi jo fiilistellä syksyä ja poltella kynttilöitä, kun toinen tuskastelee hikikarpalo otsalla liian kuumaa kesäiltaa. Kumpikaan ei antanut periksi. Siinä me vietimme viimeisen helleillan kynttilänvalossa, kun ilmalämpöpumppu täytti samalla olohuoneen kirpeän viileällä ilmalla. Sainpahan hyvän syyn käpertyä myös ensimmäisen kerran viltin alle. Siellä ajattelin myös pysytellä jatkossakin.








Ja jos sieltä viltin alta uskaltaudun ulos, vedän varmasti keinonahkalegginsit jalkaan. Juuri ne, joita avopuoliso katsoo aamulla kyllästyneenä ja päivittelee, miten ne on juurtuneetkaan jalkoihini. Huvittuneena voisin vain ajatella, että luuleeko se tosiaan niiden olevan samat kuin eilen. Eilisissä oli kultaiset napit ja näissä hopea vetoketju. Toisissa polvetkin leikattu auki. Miten se ei muka ole huomannut eroa. Tiedän ja tunnustan, että minulla on riippuvuus. Niitä löytyy monia kaapista. Ehkä uudetkin löytävät jälleen tiensä vaatekaappiini. Onneksi syksy on niiden kulta-aikaa. Kaihoisasti olen jo pari kertaa pidellyt niitä käsissäni, mutten niin masokistisesti niitä vielä ole rohjennut käyttää. Kuka sitä nyt perse hiessä pystyy töissä juoksemaan. Mutta nyt, nyt on niiden aika. Vihdoin! Ihanaa syksy, kun olet jo täällä!

20. toukokuuta 2020



Koronakevät on saanut muut maalaamaan tai jotkut jumppaamaan. Minut se on saanut yllättäen tekemään käsitöitä. Eilen ja tänään heilutin pitkästä aikaa virkkuukoukkua ja taiteilin peikonlehden ruman muoviruukun ympärille juuttikorin. Korin virkkaaminen oli sen verran helppoa ja terapeuttista, että saatan virkata vielä tällä samalla ohjeella esimerkiksi kylpyhuoneeseen pienempiä säilytyspurkkeja.

Tarvitset:
  1.  Virkkuukoukun - 14 cm / 3.5 mm
  2. Juuttinarua - 2 mm paksuista (itselläni oli käytössä 100 m kerät ja niitä tarvittiin tähän keskisuureen koriin 2 ja puoli kerää)
  3. Villalankaneulan - viimeistely
  4. Mittanauhan - jos mielessäsi on tietty ympärysmitta tai korkeus

Vinkit:
  • Ohje sopii myös aloittelijalle. Itse en ollut virkannut sitten peruskoulun, mutta paria purkamisepisodia lukuunottamatta tekele valmistui vauhdilla ja ongelmitta.


  • Aikaa koko korin virkkaamiseen kului 2 päivää (verkkaisella virkkuulla)


  • Juuttinaru ei ole jäykkyytensä ja karheutensa puolesta miellyttävin materiaali virkkaamiseen. Vältät sormien hiertymät, kun purkaat kerästä valmiiksi useamman metrin ulos. Pidemmällä virkkuulla jatkuva langan nykiminen kerästä voi alkaa hiertää sormien ihoa - usko minua, puhun kokemuksesta!






Ohje:
  1. Tee lankalenkille 6 silmukkaa.
  2.  Virkkaa kierrokset spiraalina:

    1 kierros: 1 ketjusilmukka, seuraavaan kaksi ketjusilmukkaa samaan silmukkaan, 1 ketjusilmukka ja taas seuraavaksi 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan...

    2 kierros: 2 ketjusilmukkaa, 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan, 2 ketjusilmukkaa, 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan...

    3 kierros: 3 ketjusilmukkaa, 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan, 3 ketjusilmukkaa, 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan...

    jne - jatka kierrokset samalla kaavalla, kunnes tekeleesi on haluasi kokoinen.
  3. Tarkkaile työtäsi, kun teet näitä lisäyksiä. Jouduin itse purkamaan kahdesti oman pohjani, sillä liiallinen lisääminen (eli ohjeessa 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan), voi kurtistaa ympyrää, eikä lopputuloksesta tule tasainen. Jouduin itse tekemään suhteellisen kookkaan juuttikorin, sillä sen sisään tulevan kukkaruukun ympärysmitta oli 25 cm. Huomasin, että työni ollessa ympärykseltään reilun 10 cm, tällä lisäämistahdilla kulmat kurtistuivat - ja paljon! Joten muista tarkkailla työtäsi ja jos lisäyksiä tulee liikaa, tee 2 ketjusilmukkaa samaan silmukkaan vain tarvittaessa. Näin sain oman pohjani pysymään pyöreänä ja tasaisena.
  4.  Viimeistele pohja virkkaamalla kierroksen verran piilosilmukoita edellisen kierroksen silmukoiden ulkoreunaan. Tämä kerros erottaa kauniimmin seinämien ja pohjan rajan.
  5. Jatka seinien tekeminen samalla spiraalilla: virkkaa pelkästään tavallisia ketjusilmukoita niin pitkään kunnes olet saavuttanut korillesi haluamasi korkeuden.
  6. Viimeistele korin reuna virkkaamalla kierros piilosilmukoita edellisen kierroksen silmukoiden ulkoreunaan.
  7. Päätä viimeinen silmukka ja päättele villalankaneulalla lankakerän vaihdosta jääneet päät.



Nappaa ihmeessä ohje talteen ja eikun antoisia virkkaushetkiä!

23. maaliskuuta 2020



Ajattelin esin, etten julkaise tätä postausta näin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Nimittäin tällä hetkellä monen arki on kaaoksessa ja suurimmat mietteet suuntautuvat siihen, miten ihan tavallinen arki saadaan pyörimään. Koen, että siinä juuri tämä kaiken kamaluuden kauneus piileekin. Elämä ei saa pysähtyä, eikä omia haaveitaan saa unohtaa.

Ainakin omalla kohdallani haaveet ja tulevaisuuteen katsominen on se, joka pitää pyörän pyörimässä ja järjen päässä. 

Vielä pari viikkoa sitten luulin jääväni ihan normaaliin tapaan kahden viikon mittaiselle talvilomalle. Jo ensimmäisellä viikolla tavallinen muuttui poikkeukselliseksi. Tavallinen töihinpaluu muuttuu vaivaiseksi kahdeksi vuoroksi, joita seuraa taas kahden viikon loma.

 Joten, mitä muuta tässä enää voi kuin unelmoida?

Mietitään siis nyt sitä, mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan. Heitä villeimmätkin ideat ja ajatuksenparret paperille tai ruudulle. Se auttaa. Se tuo toivoa. Lupaan!





Sisällöntuottaja / strategi
Aloitetaan realistisimmasta haaveesta. Sain viime vuoden puolella myynnin ja markkinoinnin AMK-tutkinnon taskuuni ja siitä asti olen haaveillut ysistä-viiteen-tyylisestä työstä markkinoinnin parissa. Sisällöntuottajan ja strategin tehtäviä olen päässyt tekemään jo muutamissa määräaikaisissa projekteissa, mutta vielä ei ole osunut kohdalle sitä täydellistä kokoaikaista työtä.

Työmentaliteetiltani olen hyvin kädet suoraan saveen tyyppinen. Uudella alalla olen tykästynyt juuri siihen markkinoinnin taustatyöhön, kun saa viilata videoita, konseptoida ihan uudenlaisia asiakastarpeita sekä laatia kamppiksia ja strategioita.

Jano luovempaa työtä kohtaan alkoi herättelemään mieleni sopukoita ja miettimään uraputkeni suuntaa. Minulla on kymmenen vuoden kokemus myyntityöstä, enkä haluaisi heittää kokemustani kankkulan kaivoon. Myynti ja markkinointi kulkevat käsi kädessä, joten mitä jos katsoisin uraani vain vähän toisesta vinkkelistä?  
Same same but diffrent.



Koirauimalayrittäjä
Leikittelimme joskus ajomatkalla avopuolisoni kanssa ideoita siitä, mitä tekisimme jos olisimme yhdessä yrittäjiä. Tähän ideaan ei ollut kahta sanaa, sillä tiesimme heti, minkälaisen yrityksen laittaisimme pystyyn. Se olisi ehdottomasti koirille suunnattu uimahalli. Olemme todella koirarakkaita molemmat. Siis oikeastaan koirahulluja, joten miksei tehtäisi siitä myös bisnestä?

Tällä samaisella automatkalla keksimme koirauimalalle jo kokonaisen konseptin. Uimalassa tulisi olemaan kolme erillistä uima-allasta: matala allas pikku piskeille ja syvempi allas isommille hurtille, ja pitäähän uimalassa olla aina vauhtiradat kovemmille urheilijoille. Vauhtiradoilla olisi hyvä heitellä kelluvia leluja, joita koirat voisivat rauhassa noudella.

Pyörittäisimme koirauimalaa perheyrityksenä mutta mukaan mahtuisi myös ulkopuolisia ammattilaisia. Koko uimalan konsepti olisi täydellinen, jos mukaan saataisiin esimerkiksi koiriin erikoistunut osteopaatti, joka tarjoaisi koirahierontaan.

Tämä on jopa niin söpöä, ettei se voi olla totta. Ainakin toistaiseksi tämä jääköön haaveeksi. Unelmaksi kolkuttelemaan takaraivoon - "ehkä vielä joskus".







 Lastenkirjailija
Jos saisin tehdä mitä vain, kirjoittaisin ja kuvittaisin kirjoja lapsille. Omaan hyvän ja vilkkaan mielikuvituksen, jonka saattelemana aloin eräänä iltana miettimään, miten voisin sitä parhaiten hyödyntää. Lapsen mieli on ihanan vastaanottavainen, innostuva ja puhdas. Lapselle lukeminen on itsellenikin terapeuttista ja hauskaa, kun saa eläytyä juonenkäänteisiin ja imitoida erilaisia hahmoja.

Omasta lähipiiristäni löytyy kolme pientä tyttöä ja minulla on pieni kummipoika, joista koeyleisökin löytyisi. Joten pitäisikö? Orastavasti pallottelin jo ajatusta siitä, että tekisin tuleviksi joululahjoiksi jokaiselle neljälle lapselle omat personoidut seikkailukirjat. Kuvittaisin heidät mielikuvitusmatkoille.

Katsotaan. Tämän asetan vahvasti "ehkä vielä joskus"- kategoriaan. Ainakin jos kynä ja hiiri pysyy hyppysissä vielä eläkepäivillä, sitten viimeistään toteutan tämän! Tosin, tämä nykyinen koeyleisöni on jo siinä kohdassa vahvasti kasvanut ulos kohderyhmästä.




Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan?



15. maaliskuuta 2020



"Books are like mirrors: if a fool looks in, you cannot expect a genius to look out." - J.K. Rowling


Niin se vaihtui meilläkin aurinkoloma kotoilulomaksi. Ei toki tässä tapauksessa koronaviruksen takia, vaan ihan siitä syystä, että toisen meistä lomatoiveet eivät menneet työpaikalla läpi. Toki olen hyvinkin huojentunut siitä, että emme päässeet lähtemään reissuun. Viime ja seuraava viikko olisi kuulunut kulua Kap Verden auringon alla, mutta vietän sen tässä tilanteessa mieluusti ihan vaan kotisohvalla lukemassa kirjoja.




Nuorempana olin kova lukemaan ja varsinkin kaikki esiteineille suunnatut fantasiaromaanit olivat kovassa kulutuksessa. Sittemmin lukeminen jäi hyvin satunnaiseksi iltapuuhaksi, jopa vuosikymmenen ajaksi.

Kipinä lukemista kohtaan syttyi vahvasti sisälläni uudelleen opiskeluaikana. Lukemisen ilosta saatoin lukea illalla sängyssä jopa kuivaa (ja painavaa) myynnin juridiikan opusta - ihan vaan, koska lukeminen tuntui jälleen mukavalta ennen nukkumaanmenoa. Kuin varkain lukemisesta tuli jälleen arkeeni rutiini.
Sain myös lukumotivaatiooni lisäpotkua Ja kaikkea muuta- nimisestä blogista. Törmäsin viime kesänä kyseisen blogin postaukseen lukumaratonista. Ihan tuollaiseen 24 tuntia kestävään rykäisyyn ei minusta vielä ollut, mutta blogipostauksesta inspiroituneena kaivoin kirjahyllystä vanhan ja pölyttyneen Harry Potterini. Muistelin, että vuosia sitten Feeniksin Kilta oli jäänyt kesken, joten mikä olisikaan ollut parempaa, kuin syventyä taas näihin taianomaisiin tunnelmiin hirsimökin pimeydessä.

Siitä se sitten taas lähti eräänä kesäyönä.
Oli vain minä, Potteri ja otsalamppu.


Kesästä ja mökkeilystä on jo kuitenkin niin kauan, ettei palata tämän enempää sen aikaisiin lukemisiin. Käännetään kuitenkin katse viimeisimpiin teoksiin, jotka on tullut kahlattua läpi. Joten tästä olkaa hyvä: nappaa taskuun muutamat kirjavinkit ja -arvostelut.




Stassi Schroeder - Next Level Basic

Tosi-tv:stä tutun Schroederin esikoisteos on kepeästi kirjoitettu ja kuvitettu "opas" voimaannuttamaan lukijansa olemaan ylpeästi "perusmuija", eli Basic Bitch.

"And being Next Level Basic is all about being true to yourself and having confidence, no matter what a bunch of haters say. So find your voice, whether you're fifteen or thirty-five or fifty-two. Call people out if they deserve it, stand up for your basic beliefs, and never, ever let them crush your basic bitch boss spirit" - Stassi Schroeder, Next Level Basic

Juurikin tämän edellä mainitun voimaannuttavan mentaliteetin takia kiinnostuin kyseistä teoksesta, mutta täytyy myöntää, että siinä missä toivoin saavani käsiini "self-help"-tyylisen oppaan, sainkin jotain aivan muuta. Kirja on kevyttä kesälukemista esimerkiksi riippukeinuun. Schroederin kirjoitustyyli on hyvin puhekielimäistä, paikoittain kipakkaa mutta humoristista. Hauska kokonaisuus, jonka helppolukuisuutensa puolesta myös itseni kaltainen hitaampi lukija saa varmasti illassa tai parissa kahlattua läpi.

Arviointi: 3 / 5



Dana Thomas - Fashionopolis

Muotiteollisuuden vastuullisuus tuntuu olevan nyt kaikkien kaikkien huulilla, ja tämän teoksen myötä myös minun silmillä. Kiinnostuin teoksesta juurikin muotiteollisuuden tulevaisuuden tarkastelun kannalta. Kirjassa käydään läpi niin muotiteollisuuden historiaa, pikamuodin tuottamista ja tehdasoloja. Kritisoidaan niin yrityksiä kuin kuluttajaakin. Entä tulevaisuus? Miten robotiikka tulee muuttamaan muotiteollisuuden? Mitä käy jo nyt huonoissa oloissa muotiteollisuuden parissa elantonsa ansaitseville, kun robotiikka korvaa ihmisen?

Kokonaisuus on  mielenkiintoista ajateltavaa ja luettavaa. Ennen kaikkea herättävää luettavaa. Tykkäsin Thomasin otteesta osoittaa kritiikkiä myös kuluttajia kohtaan. Kirjoittaja puhuu paljon siitä, että näistä asioista voi (ja pitää) puhua paljon, mutta se muutos lähtee vasta kuluttajista. Kirjassa käsitellään mm. Rana Plazan romahdusta. Rana Plazan tragedia oli kaikkien huulilla mutta vaikuttiko se miten ihmisten muodin kuluttamiseen? En halua spoilata koko tarinaa, se kannattaa lukea kirjasta, mutta sen voin paljastaa, ettei se ainakaan vähentänyt ihmisten ostamista. Minulta meinasi ainakin tippua silmät päästä kun rahalliset luvut lyötiin silmille!

Ihan täyden kympin kirjaksi en tätä kuitenkaan kategorio. Varsinkin muodin historiaa käsitellessä, mennään mielestäni liiankin kauas menneisyyteen ja puhutaan paljon asioita, jotka ovat perus kuluttajallekin jo tiedossa. Tämä teki teoksesta paikoittain melko puuduttavaa iltalukemista.

Arviointi: 4 / 5



Yuval Noah Harari - 21 oppituntia maailman tilasta

Hararin kirjoittama 21 oppituntia maailman tilasta on mielenkiintoinen kokonaisuus faktoja ja spekulaatiota. Kirja käsittelee mm. teknologiaa, ilmastopolitiikkaa, maahamuuttoa, koulutusta ja uskontoa. Mietit varmaan, että melko painavaa tekstiä. Ei suinkaan. Kirjaa on oikein miellyttävä lukea ja juurikin Hararin monipuolisen spekuloinnin takia kirja kirvoittaa paljon ajatuksia. Jopa niin paljon, että tätä lukiessani avopuolisoni ei pystynyt melkein laisinkaan keskittymään omaan kirjaansa, sillä keskeytin hänen lukemisensa moneen kertaan: "Tässä sanotaan nyt näin, mitä mieltä sä olet tästä?"

Kirja on melko tuore, joten käsiteltävät asiat ovat muutenkin ajankohtaisia ja kirjan teemat varmasti mietityttävät monia. Jos haluat eri näkökulmia ja pintaraapaisua siitä, mistä mediassa ja lehdissä tällä hetkellä vouhkataan, lue tämä teos. Spekulaation osalta muista pitää itsesi avoimin mielin. Ihan kaikkea "jos tapahtuisi näin, siitä seuraisi maailmalla tätä"- spekulaatiota en täysin purematta niele. Mutta siitä juurikin Hararin teoksessa on kyse. Ei esittää kuivaa faktaa päin näköä, vaan kirvoittaa lukijoissa uusia ajatuksia, joista herää lopulta hedelmällisiä keskusteluja.

Tämä kirja vietiin kirjaimellisesti minulta käsistä, sillä myös avopuolisoni kiinnostui teoksesta. Tämän vuoksi pari viimeistä lukua on vielä lukematta, mutta silti uskallan laittaa tämän kirjan jo arvosteluihin, sillä Hararilla pysyy vakaa ote ja tyyli läpi koko kirjan. En usko, että viimeiset luvut muuttaisivat mielipidettäni radikaalisti suuntaan jos toiseenkaan.

Arviointi: 4,5 / 5


J.K. Rowling - Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Vanha kunnon Potter jälleen käsissä. Tällä kertaa käsissä kirjasarjan toiseksi viimeinen osa.

Juoni on varmasti kaikille jo entuudestaan tuttu, joten siihen ei syvennytä nyt tarkemmin. On kuitenkin ollut ihana huomata, että Harry Potter saa temmattua minua mukaan taikamaailmaansa vielä näin kolmenkympin korvillakin. Kirjaa lukiessa huomasin myös miten paljon enemmän kirja antaa kuin elokuva. Kirjasarjasta kolme viimeistä osaa ovat jääneet minulta lukematta vuosien takaisen Pottermanian aikoina, mutta elokuvat olen kyllä katsonut - useastikin. Siksi olikin hämmästyttävää huomata, miten kaikki juonenkäänteet tuntuivat ennennäkemättömiltä, vaikka niitä ne eivät todellakaan olleet.

Mitä enemmän kirjasarja lähestyy loppuaan, sitä synkemmäksi juoni ja tunnelma kirjassa muuttuvat. Siksi tekisikin mieli pihistellä kirjasarjan viimeistä osaa vielä muutaman kuukauden, ja syventyä viimeisen osan juonenkääteisiin taas pimeässä hirsimökissä. Se toisi tummanpuhuvaan juoneen lisää tunnelmaa. Katsotaan onnistunko pitämään vielä hetken näppini kurissa viimeisen osan kohdalla!






Nyt laita läppäri kiinni tai puhelin sivuun. Avaa kirja, joka on houkutellut jo pitkään. Tai etsi käsiisi joku aivan uusi tuttavuus. Ehkä se löytyy tältä kirjalistalta?



Instagram

JennAhola.fi. Theme by STS., edited by jennahola.fi