23. maaliskuuta 2020



Ajattelin esin, etten julkaise tätä postausta näin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Nimittäin tällä hetkellä monen arki on kaaoksessa ja suurimmat mietteet suuntautuvat siihen, miten ihan tavallinen arki saadaan pyörimään. Koen, että siinä juuri tämä kaiken kamaluuden kauneus piileekin. Elämä ei saa pysähtyä, eikä omia haaveitaan saa unohtaa.

Ainakin omalla kohdallani haaveet ja tulevaisuuteen katsominen on se, joka pitää pyörän pyörimässä ja järjen päässä. 

Vielä pari viikkoa sitten luulin jääväni ihan normaaliin tapaan kahden viikon mittaiselle talvilomalle. Jo ensimmäisellä viikolla tavallinen muuttui poikkeukselliseksi. Tavallinen töihinpaluu muuttuu vaivaiseksi kahdeksi vuoroksi, joita seuraa taas kahden viikon loma.

 Joten, mitä muuta tässä enää voi kuin unelmoida?

Mietitään siis nyt sitä, mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan. Heitä villeimmätkin ideat ja ajatuksenparret paperille tai ruudulle. Se auttaa. Se tuo toivoa. Lupaan!





Sisällöntuottaja / strategi
Aloitetaan realistisimmasta haaveesta. Sain viime vuoden puolella myynnin ja markkinoinnin AMK-tutkinnon taskuuni ja siitä asti olen haaveillut ysistä-viiteen-tyylisestä työstä markkinoinnin parissa. Sisällöntuottajan ja strategin tehtäviä olen päässyt tekemään jo muutamissa määräaikaisissa projekteissa, mutta vielä ei ole osunut kohdalle sitä täydellistä kokoaikaista työtä.

Työmentaliteetiltani olen hyvin kädet suoraan saveen tyyppinen. Uudella alalla olen tykästynyt juuri siihen markkinoinnin taustatyöhön, kun saa viilata videoita, konseptoida ihan uudenlaisia asiakastarpeita sekä laatia kamppiksia ja strategioita.

Jano luovempaa työtä kohtaan alkoi herättelemään mieleni sopukoita ja miettimään uraputkeni suuntaa. Minulla on kymmenen vuoden kokemus myyntityöstä, enkä haluaisi heittää kokemustani kankkulan kaivoon. Myynti ja markkinointi kulkevat käsi kädessä, joten mitä jos katsoisin uraani vain vähän toisesta vinkkelistä?  
Same same but diffrent.



Koirauimalayrittäjä
Leikittelimme joskus ajomatkalla avopuolisoni kanssa ideoita siitä, mitä tekisimme jos olisimme yhdessä yrittäjiä. Tähän ideaan ei ollut kahta sanaa, sillä tiesimme heti, minkälaisen yrityksen laittaisimme pystyyn. Se olisi ehdottomasti koirille suunnattu uimahalli. Olemme todella koirarakkaita molemmat. Siis oikeastaan koirahulluja, joten miksei tehtäisi siitä myös bisnestä?

Tällä samaisella automatkalla keksimme koirauimalalle jo kokonaisen konseptin. Uimalassa tulisi olemaan kolme erillistä uima-allasta: matala allas pikku piskeille ja syvempi allas isommille hurtille, ja pitäähän uimalassa olla aina vauhtiradat kovemmille urheilijoille. Vauhtiradoilla olisi hyvä heitellä kelluvia leluja, joita koirat voisivat rauhassa noudella.

Pyörittäisimme koirauimalaa perheyrityksenä mutta mukaan mahtuisi myös ulkopuolisia ammattilaisia. Koko uimalan konsepti olisi täydellinen, jos mukaan saataisiin esimerkiksi koiriin erikoistunut osteopaatti, joka tarjoaisi koirahierontaan.

Tämä on jopa niin söpöä, ettei se voi olla totta. Ainakin toistaiseksi tämä jääköön haaveeksi. Unelmaksi kolkuttelemaan takaraivoon - "ehkä vielä joskus".







 Lastenkirjailija
Jos saisin tehdä mitä vain, kirjoittaisin ja kuvittaisin kirjoja lapsille. Omaan hyvän ja vilkkaan mielikuvituksen, jonka saattelemana aloin eräänä iltana miettimään, miten voisin sitä parhaiten hyödyntää. Lapsen mieli on ihanan vastaanottavainen, innostuva ja puhdas. Lapselle lukeminen on itsellenikin terapeuttista ja hauskaa, kun saa eläytyä juonenkäänteisiin ja imitoida erilaisia hahmoja.

Omasta lähipiiristäni löytyy kolme pientä tyttöä ja minulla on pieni kummipoika, joista koeyleisökin löytyisi. Joten pitäisikö? Orastavasti pallottelin jo ajatusta siitä, että tekisin tuleviksi joululahjoiksi jokaiselle neljälle lapselle omat personoidut seikkailukirjat. Kuvittaisin heidät mielikuvitusmatkoille.

Katsotaan. Tämän asetan vahvasti "ehkä vielä joskus"- kategoriaan. Ainakin jos kynä ja hiiri pysyy hyppysissä vielä eläkepäivillä, sitten viimeistään toteutan tämän! Tosin, tämä nykyinen koeyleisöni on jo siinä kohdassa vahvasti kasvanut ulos kohderyhmästä.




Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan?



15. maaliskuuta 2020



"Books are like mirrors: if a fool looks in, you cannot expect a genius to look out." - J.K. Rowling


Niin se vaihtui meilläkin aurinkoloma kotoilulomaksi. Ei toki tässä tapauksessa koronaviruksen takia, vaan ihan siitä syystä, että toisen meistä lomatoiveet eivät menneet työpaikalla läpi. Toki olen hyvinkin huojentunut siitä, että emme päässeet lähtemään reissuun. Viime ja seuraava viikko olisi kuulunut kulua Kap Verden auringon alla, mutta vietän sen tässä tilanteessa mieluusti ihan vaan kotisohvalla lukemassa kirjoja.




Nuorempana olin kova lukemaan ja varsinkin kaikki esiteineille suunnatut fantasiaromaanit olivat kovassa kulutuksessa. Sittemmin lukeminen jäi hyvin satunnaiseksi iltapuuhaksi, jopa vuosikymmenen ajaksi.

Kipinä lukemista kohtaan syttyi vahvasti sisälläni uudelleen opiskeluaikana. Lukemisen ilosta saatoin lukea illalla sängyssä jopa kuivaa (ja painavaa) myynnin juridiikan opusta - ihan vaan, koska lukeminen tuntui jälleen mukavalta ennen nukkumaanmenoa. Kuin varkain lukemisesta tuli jälleen arkeeni rutiini.
Sain myös lukumotivaatiooni lisäpotkua Ja kaikkea muuta- nimisestä blogista. Törmäsin viime kesänä kyseisen blogin postaukseen lukumaratonista. Ihan tuollaiseen 24 tuntia kestävään rykäisyyn ei minusta vielä ollut, mutta blogipostauksesta inspiroituneena kaivoin kirjahyllystä vanhan ja pölyttyneen Harry Potterini. Muistelin, että vuosia sitten Feeniksin Kilta oli jäänyt kesken, joten mikä olisikaan ollut parempaa, kuin syventyä taas näihin taianomaisiin tunnelmiin hirsimökin pimeydessä.

Siitä se sitten taas lähti eräänä kesäyönä.
Oli vain minä, Potteri ja otsalamppu.


Kesästä ja mökkeilystä on jo kuitenkin niin kauan, ettei palata tämän enempää sen aikaisiin lukemisiin. Käännetään kuitenkin katse viimeisimpiin teoksiin, jotka on tullut kahlattua läpi. Joten tästä olkaa hyvä: nappaa taskuun muutamat kirjavinkit ja -arvostelut.




Stassi Schroeder - Next Level Basic

Tosi-tv:stä tutun Schroederin esikoisteos on kepeästi kirjoitettu ja kuvitettu "opas" voimaannuttamaan lukijansa olemaan ylpeästi "perusmuija", eli Basic Bitch.

"And being Next Level Basic is all about being true to yourself and having confidence, no matter what a bunch of haters say. So find your voice, whether you're fifteen or thirty-five or fifty-two. Call people out if they deserve it, stand up for your basic beliefs, and never, ever let them crush your basic bitch boss spirit" - Stassi Schroeder, Next Level Basic

Juurikin tämän edellä mainitun voimaannuttavan mentaliteetin takia kiinnostuin kyseistä teoksesta, mutta täytyy myöntää, että siinä missä toivoin saavani käsiini "self-help"-tyylisen oppaan, sainkin jotain aivan muuta. Kirja on kevyttä kesälukemista esimerkiksi riippukeinuun. Schroederin kirjoitustyyli on hyvin puhekielimäistä, paikoittain kipakkaa mutta humoristista. Hauska kokonaisuus, jonka helppolukuisuutensa puolesta myös itseni kaltainen hitaampi lukija saa varmasti illassa tai parissa kahlattua läpi.

Arviointi: 3 / 5



Dana Thomas - Fashionopolis

Muotiteollisuuden vastuullisuus tuntuu olevan nyt kaikkien kaikkien huulilla, ja tämän teoksen myötä myös minun silmillä. Kiinnostuin teoksesta juurikin muotiteollisuuden tulevaisuuden tarkastelun kannalta. Kirjassa käydään läpi niin muotiteollisuuden historiaa, pikamuodin tuottamista ja tehdasoloja. Kritisoidaan niin yrityksiä kuin kuluttajaakin. Entä tulevaisuus? Miten robotiikka tulee muuttamaan muotiteollisuuden? Mitä käy jo nyt huonoissa oloissa muotiteollisuuden parissa elantonsa ansaitseville, kun robotiikka korvaa ihmisen?

Kokonaisuus on  mielenkiintoista ajateltavaa ja luettavaa. Ennen kaikkea herättävää luettavaa. Tykkäsin Thomasin otteesta osoittaa kritiikkiä myös kuluttajia kohtaan. Kirjoittaja puhuu paljon siitä, että näistä asioista voi (ja pitää) puhua paljon, mutta se muutos lähtee vasta kuluttajista. Kirjassa käsitellään mm. Rana Plazan romahdusta. Rana Plazan tragedia oli kaikkien huulilla mutta vaikuttiko se miten ihmisten muodin kuluttamiseen? En halua spoilata koko tarinaa, se kannattaa lukea kirjasta, mutta sen voin paljastaa, ettei se ainakaan vähentänyt ihmisten ostamista. Minulta meinasi ainakin tippua silmät päästä kun rahalliset luvut lyötiin silmille!

Ihan täyden kympin kirjaksi en tätä kuitenkaan kategorio. Varsinkin muodin historiaa käsitellessä, mennään mielestäni liiankin kauas menneisyyteen ja puhutaan paljon asioita, jotka ovat perus kuluttajallekin jo tiedossa. Tämä teki teoksesta paikoittain melko puuduttavaa iltalukemista.

Arviointi: 4 / 5



Yuval Noah Harari - 21 oppituntia maailman tilasta

Hararin kirjoittama 21 oppituntia maailman tilasta on mielenkiintoinen kokonaisuus faktoja ja spekulaatiota. Kirja käsittelee mm. teknologiaa, ilmastopolitiikkaa, maahamuuttoa, koulutusta ja uskontoa. Mietit varmaan, että melko painavaa tekstiä. Ei suinkaan. Kirjaa on oikein miellyttävä lukea ja juurikin Hararin monipuolisen spekuloinnin takia kirja kirvoittaa paljon ajatuksia. Jopa niin paljon, että tätä lukiessani avopuolisoni ei pystynyt melkein laisinkaan keskittymään omaan kirjaansa, sillä keskeytin hänen lukemisensa moneen kertaan: "Tässä sanotaan nyt näin, mitä mieltä sä olet tästä?"

Kirja on melko tuore, joten käsiteltävät asiat ovat muutenkin ajankohtaisia ja kirjan teemat varmasti mietityttävät monia. Jos haluat eri näkökulmia ja pintaraapaisua siitä, mistä mediassa ja lehdissä tällä hetkellä vouhkataan, lue tämä teos. Spekulaation osalta muista pitää itsesi avoimin mielin. Ihan kaikkea "jos tapahtuisi näin, siitä seuraisi maailmalla tätä"- spekulaatiota en täysin purematta niele. Mutta siitä juurikin Hararin teoksessa on kyse. Ei esittää kuivaa faktaa päin näköä, vaan kirvoittaa lukijoissa uusia ajatuksia, joista herää lopulta hedelmällisiä keskusteluja.

Tämä kirja vietiin kirjaimellisesti minulta käsistä, sillä myös avopuolisoni kiinnostui teoksesta. Tämän vuoksi pari viimeistä lukua on vielä lukematta, mutta silti uskallan laittaa tämän kirjan jo arvosteluihin, sillä Hararilla pysyy vakaa ote ja tyyli läpi koko kirjan. En usko, että viimeiset luvut muuttaisivat mielipidettäni radikaalisti suuntaan jos toiseenkaan.

Arviointi: 4,5 / 5


J.K. Rowling - Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Vanha kunnon Potter jälleen käsissä. Tällä kertaa käsissä kirjasarjan toiseksi viimeinen osa.

Juoni on varmasti kaikille jo entuudestaan tuttu, joten siihen ei syvennytä nyt tarkemmin. On kuitenkin ollut ihana huomata, että Harry Potter saa temmattua minua mukaan taikamaailmaansa vielä näin kolmenkympin korvillakin. Kirjaa lukiessa huomasin myös miten paljon enemmän kirja antaa kuin elokuva. Kirjasarjasta kolme viimeistä osaa ovat jääneet minulta lukematta vuosien takaisen Pottermanian aikoina, mutta elokuvat olen kyllä katsonut - useastikin. Siksi olikin hämmästyttävää huomata, miten kaikki juonenkäänteet tuntuivat ennennäkemättömiltä, vaikka niitä ne eivät todellakaan olleet.

Mitä enemmän kirjasarja lähestyy loppuaan, sitä synkemmäksi juoni ja tunnelma kirjassa muuttuvat. Siksi tekisikin mieli pihistellä kirjasarjan viimeistä osaa vielä muutaman kuukauden, ja syventyä viimeisen osan juonenkääteisiin taas pimeässä hirsimökissä. Se toisi tummanpuhuvaan juoneen lisää tunnelmaa. Katsotaan onnistunko pitämään vielä hetken näppini kurissa viimeisen osan kohdalla!






Nyt laita läppäri kiinni tai puhelin sivuun. Avaa kirja, joka on houkutellut jo pitkään. Tai etsi käsiisi joku aivan uusi tuttavuus. Ehkä se löytyy tältä kirjalistalta?



4. maaliskuuta 2020



"Siis lukeeko joku vielä blogeja?"
"Miksi sä kirjoitat blogia?"
"Siirtyisit sinäkin instaan, sillä ne muutkin henkilöbrändiään pyörittää!"

On varmasti sanomattakin selvää, että blogini on ollut murrosvaiheessa jo tovin. Varsinkin tuota ensimmäistä kysymystä olen itsekin pohtinut - ja paljon! Bloggaaminen on kuulunut harrastuksiini jo yli kymmenen vuotta. Se on ihan järkyttävän kauan, jos miettii, että hiustenikaan väri ei ole pysynyt samanlaisena edes puoliakaan tuosta ajasta. Silti yksi on ollut ja pysynyt matkassa noinkin kauan. Toki vaihtelevalla mielenkiinnolla ja postaustahdilla, mutta kuitenkin.

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut mieleeni hiipivän kysymyksiä, jotka aiheuttavat ristiriitaisia tunteita: onko tämä enää kivaa? Mitä minä tai lukijani saa irti enää blogistani? Tässäpä se ristiriitaisuus piileekin, en osaa antaa näinkään suoriin kysymyksiin yhtä simppeliä vastausta. Rakastan edelleen kirjoittamista, mutta bloggaaminen siinä muodossa missä sen joskus aloitin ei tunnu enää omalta. Haluan tehdä jotain enemmän. Haluan antaa enemmän. Siispä, jos olet löytänyt tänne ja luet nyt juuri näitä sanoja: Tervetuloa uuteen kotipesääni. Kotipesään, jossa blogi ei ole vain blogi. Kuukausien taustatyön saattelemana digitaalinen oveni on taas auki - vieläpä entistä ehompana. Sivuston avaaminen oli vasta ensimmäinen askel.

jennahola.fi tulee olemaan mediapesä, jonka pystyy näkemään, lukemaan, kuulemaan ja tuntemaan.

Näkemään:
Kuten huomaat, blogini on siirtynyt pois portaalista ja palannut takaisin alkujuurilleen. Yksi asia, jonka huomasin latistavan intoani bloggaamista kohtaan, oli massaan uppoamisen tunne. Portaalissa olo toi paljon hyvää, mutta sai myös tuntemaan, ettei oma blogi tuntunut enää omalta. Sain nostettua postauksen lukukertoja huomattavasti portaalin alla, mutta samalla omaa intoa kaihersi se, että kaikki saman katon alla olevat blogit näyttävät ja tuntuvat samalta.

Visuaalisuus on se asia, joka ainakin minut saa ensimmäisenä koukuttumaan. Juuri siihen on tämänkin sivuston ulkoasu pedattu. Mieti esimerkkinä vaikka Instagram feediä. Kun löydät uuden tilin, silmäilet sitä. Et klikkaa jokaista kuvaa auki, vaan katsot kokonaisuutta. Sitä samaa voit tehdä nyt myös täällä. Voit silmäillä tuottamaani sisältöä ja lukea vain just ne jutut, mitkä sinua houkuttaa eniten.

Lukemaan:
Miettiessäni sitä, mitä haluan oikeasti tarjota lukijalleni, lähdin karsimaan tuttuja ja turvallisia blogissani ennen pyörineitä aiheita. Koen, että omalla kohdallani hyväntuulenlistaukset ja täytepostaukset ovat menneen talven lumia. Haluan jakaa ja herätellä ajatuksia. Kirjoittaa kolumnien omaisia tekstejä hömppälistausten sijaan.

"Asiat asioina", kuten äidilläni on tapana sanoa. Viisas nainen, täytyy myöntää.

Pidän blogin pitämisessä yhtenä parhaana puolena sitä, että kuvat pääsevät oikeasti oikeuksiinsa. Vaikka itsekin tykkään Instagramin puolella seurata monia tyylipainotteisia tilejä, käyn silti aina lukemassa kaikki varsinkin asuihin ja muotiin liittyvät blogipostaukset, koska siellä kuvat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Siihen tälläkin sivustolla pyritään. Siinä missä etusivulla on panostettu ulkoasun koko komeuteen, on postausten sivut hyvin pelkistettyjä. Koen, että näin itse postaukset, jotka ovat blogini suola, on helpompi lukea.


Kuulemaan:
Kyllä, tulet pystymään myös kuuntelemaan juttujani kevään 2020 aikana. Arvaatko jo mistä on kyse? ... Olemme yhdessä pitkäaikaisen ystäväni Oonan kanssa käsikirjoittaneet podcastillemme jo ensimmäisen kauden, ja muutamia jaksojakin on jo purkitettu. Uskon, että jos tykkäät kirjoittamistani teksteistä, voisit myös tykätä podcastistamme.
Podcast tulee käsittelemään melko läheisesti myös blogissanikin pyöriviä aiheita, mutta se, mikä tekee aiheista mielenkiintoisia podcastin kautta käsiteltyinä, on ehdottomasti vuorovaikutus. Jotkin asiat pääsevät paremmin auki keskusteltuina, kuin yksin kirjoitettuina. Joten kohta löydältä tämän sivuston kautta myös ääniaaltoja, joiden mukaan tempautua.

Tuntemaan:
Tämä on suurin syy, miksi liputan bloggaamisen puolesta vielä vahvasti. Rakastan tarinan kerrontaa sekä ainakin minun arjessani on vielä aikansa ja paikkansa hyvään tarinaan uppoutumiselle. Sitä paikkaa ei voi viedä kuvapalvelut. Käsi pystyyn, jos olet skipannut juurikin Instagramista pitkiä kuvatekstejä, koska rivivälistykset ei ole kohdillaan ja niin pieneen tilaan ahdettu pitkä teksti saa lukijan lähinnä herpaantumaan. Minä ainakin nostan käteni pystyyn. Nostan myös käteni pystyyn virheen merkiksi, sillä tunnustan tuottaneeni liian pitkiä kuvatekstejä varsinkin nyt viime aikoina, kun blogini on elänyt hiljaiseloa. Vaikka Instablogit ovatkin kovassa nousussa, tykkään itse nauttia pidemmät tarinat helpommin luettavassa muodossa. Haluaisin myös uskoa, etten ole yksin tämän ajatukseni kanssa.



Miettiessäni, mitä annettavaa minulla on vielä blogimaailmaan, en jäänyt yksin tuijottamaan kattoon ja vatvomaan blogimaailman tulevaisuutta. Otin härkää sarvista ja kysyin Instagramin puolella seuraajiltani, mitä he ajattelevat blogeista näin vuonna 2020.
Tein stoorien puolelle hyvin simppelin ja lyhyen kyselyn, jossa kysyin lukeeko ihmiset blogeja, ja ovatko joskus lukeneet blogiani. Tässä kohtaa haluan kiittää vielä jokaista kyselyyn vastannutta! Iso kiitos! Iso kiitos myös niille kissan-koiran-kummin-kaiman-puolisoille, jotka vastasivat kyselyyn "en ja "en". Sekin on arvokasta tietoa, että siellä on tyyppejä, joita blogit ei kiinnosta oikeasti pätkääkään ja seuraavat minua vain, koska olen heidän puolisonsa kaveri. Nämä vastaukset auttoivat minua miettimään keinoja, joiden avulla saisin Instagramin kautta jaettua blogiini liittyvää sisältöä juuri niille, jotka kokevat sen relevantiksi.

Timanttinen kiitos niille, jotka jaksoivat varsinkin avoimen tekstikentän, viestin tai kommentin kautta jakaa ajatuksiaan ja esittää toiveitaan. Pureudutaan niihin nyt syvemmin, sillä uskon, etten ole ainoa, joka tätä blogimaailman murrosvaihetta miettii.


"Mä luen ainakin vielä blogeja! 😍 Vaikka nykyään sen lisäksi seuraan paljon eri instagram tilejä ja kuuntelen itseäni kiinnostavia podcasteja 😊👌"

Oli kerrassaan ihana kuulla, ettei erinäiset verkkoalustat poissulje toisiaan. Kaikelle on siis vielä aikansa ja paikkansa!

"Kannattaa jatkaa kirjoittamista 👍! Upeita kuvia on aina kiva katsella ja kiva lukea sitä kautta miten menee"
Kiitos rohkaisusta! Tässä sitä nyt taas ollaan, näppis sauhuaa ja uusi sivusto avattuna. Kuten aikaisemmin tässä tekstissä mainitsin, olen kovasti miettinyt postausteni sisältöä. Kuulumisia täällä tullaan edelleen jollakin tasolla näkemään, mutta se arkinen elämä tapahtuu Instagramin puolella. Tilini @jennaholaa, on täysin henkilökohtainen, eikä rakennettu tämän blogini ympärille. Toki tulen myös siellä jakamaan ajatuksia bloggaamisesta sekä tuomaan siellä entistä enemmän uusia postauksia julki. Pääset ottamaan tilini haltuun myös tämän sivuston alalaidasta. 

"Ehdottomasti bloggailua! Jotain mielenkiintoisia aiheita ja sun omia mielipiteitä ja kannanottoja 👍😍"

Kannanottoja ja mielipidepostauksia on tulossa, mutta ei mitään provokatiivisesti ilmaistuja. Tarinoita ja juttuja, joista on kiva keskustella samalla tyylillä kuin keskusteltaisiin kasvotusten. Tätä tyyliä on tulossa myös tukemaan Oonan ja minun podcast. Varsinkin mielipiteet ja kannanotot on parasta suoltaa ulos vuoropuheluna. 

"Mä haluaisin lukea blogeja, mutta aina meen kattoo youtube videot ensin. Tee niitä myös 👀👀"
"Ala tekee videoita tai tuota se sisältö jotenkin nopeammin nautittavaan muotoon 😜"
Täytyy myöntää, että tämä on käynyt mielessä useasti. Kuitenkaan ihan pelkät kasvovideot ja kameralle höpöttelyt ei ole mua. Mutta voisin nähdä itseni tekemässä esimerkiksi reissuistamme vlogeja, perinteisten kirjoitettujen matkapäiväkirjojen sijaan. Joten hitto, miksipä ei!



Loppukaneettina manittakoon, että muutamissa viesteissä haikailtiin nimenomaan blogien kulta-aikaa, joka meni jo vuosia sitten. Joten jos sitä toivotaan ja sitä kaivataan, niin miksi ei tehtäisi sitä takaisin? Tai ainakin voidaan yrittää. Sitä kohti ja siitä haaveillen jatketaan tätä yhteistä blogimatkaa. Vielä kerran tervetuloa jennahola.fi:n uudelle sivustolle!

Instagram

JennAhola.fi. Theme by STS., edited by jennahola.fi