Tuhansia ja tuhansia kirjoitettuja sanoja. Satoja koneella nakutettuja sivuja. Mutta yksikään niistä ei päätynyt blogiin. Syntyi 211päivän mittainen hiljaisuus.
Ja hitto vie, tämä hiljaisuus teki hyvää.
Tällä hetkellä vieressäni on musta kansio, jonka kannessa komeilee iso X. Kansien sisällä on paperi, jonka takia täällä on ollut normaaliakin hiljaisempaa. Paperi, jonka eteen tuli tehtyä hitokseen töitä. Paperi, joka sai minut huudahtamaan ”hitto mä tein sen”.
Mustien kansien välistä löytyy ammattikorkeakoulun todistus, sekä muutamia työtodistuksia harjoitteluista ja edellisestä Emma Gaalasta, jonka sosiaalisen median viestintää pääsin osaksi toteuttamaan. Tuo musta kansio pitää papereiden lisäksi sisällään ennen kaikkea paljon mahtavia kokemuksia ja projekteja, joissa pääsin kokeilemaan siipiäni.
Kansion päällä näkyy valoa vasten muutama pölyhiukkanen. Onhan se nököttänyt tuossa jo pari viikkoa. Nämä koulumuistelot tulen varmasti jakamaan tännekin, mutta en ihan vielä. Kansion päällä on tarkoituksella vähän pölyä. Pölyttyköön siinä hetken. Niin minäkin teen. Vedän vähän happea. Annan ajan kulua ja puhkaista opiskelija kuplan. Kaikki aikanaan. Nyt nautitaan vapaudesta ja hengähdetään.
Tällä hetkellä vieressäni on musta kansio, jonka kannessa komeilee iso X. Kansien sisällä on paperi, jonka takia täällä on ollut normaaliakin hiljaisempaa. Paperi, jonka eteen tuli tehtyä hitokseen töitä. Paperi, joka sai minut huudahtamaan ”hitto mä tein sen”.
Mustien kansien välistä löytyy ammattikorkeakoulun todistus, sekä muutamia työtodistuksia harjoitteluista ja edellisestä Emma Gaalasta, jonka sosiaalisen median viestintää pääsin osaksi toteuttamaan. Tuo musta kansio pitää papereiden lisäksi sisällään ennen kaikkea paljon mahtavia kokemuksia ja projekteja, joissa pääsin kokeilemaan siipiäni.
Kansion päällä näkyy valoa vasten muutama pölyhiukkanen. Onhan se nököttänyt tuossa jo pari viikkoa. Nämä koulumuistelot tulen varmasti jakamaan tännekin, mutta en ihan vielä. Kansion päällä on tarkoituksella vähän pölyä. Pölyttyköön siinä hetken. Niin minäkin teen. Vedän vähän happea. Annan ajan kulua ja puhkaista opiskelija kuplan. Kaikki aikanaan. Nyt nautitaan vapaudesta ja hengähdetään.
Mulla on todella levollinen olo. Nipistin itsestäni
opiskeluissa kaiken ulos, mitä tahdoinkin. Kokeilin kurottaa omien
mukavuusalueiden ulkopuolelle ja löysin sisältäni ensimmäistä kertaa
koskaan kunnon hikarin. Tällä hetkellä täällä päällimmäisinä
tuntemuksina on kaikkensa antanut, levollinen ja onnellinen. Viimeisen
vuoden elin totaalisessa suorittamisen kuplassa. Mulla oli selkeät
tavoitteet, enkä todellakaan tyytynyt vähään. Mutta nyt mulla ei ole
mitään tavoitteita ei suunnitelmia. Korkeintaan pari ässää hihassa,
joita haluan vielä vähän punnita ja kypsytellä. Tulevaisuus ei lainkaan
pelota, sillä menen tasan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Ikuisena
suorittajana on tosi erilaista todeta, että näin on hyvä.
Täytyy
myöntää, että mun suurin tulevaisuuden suunnitelma on, että saan
aloittaa maanantain syömällä aamupalaksi irtokarkkeja. Ihan vaan, koska
lomalla saa tehdä niin. Kaikki muu olkoon vielä hämärän peitossa hetken,
sillä just näin on hyvä.
Joten tässä sitä taas ollaan! Pinkki purkka kengän
pohjassa talsimassa eteenpäin. Koneella kirjoittamassa jotakin aivan
muuta kuin esseitä. Minä aivan paikoillaan rauhoittumassa, vaikka
kesätuuli rempookin kesämekkoa eri suuntiin.
Kommentit
Lähetä kommentti