Mitä blogin kulisseissa tapahtuu? Mistä blogipostaus rakentuu? Hekumallisesti pulppuavasta tarinasuonesta? Yhdellä räpsyllä purkitetuista muotikuvista? Ei ihan, se on jotain aivan muuta!



Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta niin on myös bloggaajan poikaystävällä. Instagram Husband, Blog Husband. You name it! Ei nimi miestä pahenna, vaan sen vaimo. Meillä poikaystävä ei ota asukuvia, vaan se auttaa rekvisiitassa ja pari kertaa on onnistuneesti pakotettu kameran eteenkin. Milloin hän toimii pussinpidikkeenä, kun tavoitellaan täydellisen harmonista joulukuvaa. Milloin hän on hikikarpalo otsalla ollut kanssani poseeraamassa kahluuvedessä, paahtavan kuumana kesäpäivänä - ihan vaan hyvien vuosipäiväkuvien takia. - Tottakai vielä punaiset huulenkuvat maalattuna poskessa. Voi Mikko parkaa, kaikkea sekin joutuu kestämään 😅

Toinen henkilö, jota ilman blogini pyörittäminen tälläisenään olisi mahdotonta, on äitini. Kyllä, äitini kuvaa tänne kaikki asukuvani. Hän ottaa ihan mielettömiä luontokuvia, mutta ihmiskuvaaminen ei ole ikinä ollut hänelle mikään intohimo. Paitsi tyttärensä asukuvien kohdalla, hänestä kuoriutuu mikäkin muotikuvaaja. Äiti on myös aina kameransa kanssa oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Näin saadaan hyviä tilannekuvia ja kivoja asukuvia (äitin sanoin, pukukuvia) Mun ja äidin yhteistyön etuna on juurikin se, että kuvia ei ota toinen muotibloggaaja. Äiti ei lue muotiblogeja, joten se ei tiedä millaisia kuvia muut ottaa. Äitillä on oma visio ja näkemys siitä, mikä näyttää hyvältä. Meidän yhteistyö toimii myös moitteetomasti, sillä oman äidin edessä poseeraaminen on kaikkea muuta kuin kiusallista. - Se on jopa hauskaa!


Hätä ei lue lakia, voisi toimia näiden meidän asukuvaamisten kohdalla. Milloin sitä on tullut vaihdettua vaatteita pusikoissa, ähistyä toisia farkkuja jalkaan ahtaassa autossa, ja meikattua auton ikuunaa peilinä käyttäen. Koska molemmat meistä on arkisin kovin kiireisiä, otetaan viikonloppuisin muutamia asukuvia liukuhihnatyöskentelynä. Pakkaan aamulla kassiin muutamia menneen viikon asuja ja kuvataan kaikki kerralla. Tälläisessä trikkikuvaamisessa vaatteiden vaihto ei katso paikkaa, eikä aikaa. Toivottavasti ihan hirveän moni lenkkeilijä ei ole nähnyt mun pakaroita pilkistämästä jostain pusikosta, kun jumppaan sukkahousuja päälle. Tähänkin hommaan on opeteltu kantapään kautta, ja nykyään tulee harrastettua tietoisesti enemmän kerrospukeutumista. Ennen sitä tuli vain heitettyä kassiin vaihtovaatteet, mutta noista noloista kokemuksista oppineena, tulee nykyisin päälle puettua niin paljon kerroksia, kuin vaan on mahdollista! Välillä olo on kuin käärmeellä, joka luo nahkaansa. Salamavalo räpsyy, kuvausmiljöö vaihtuu ja vaatekerrokset lentää tehokkaasti pois päältä. 😅


Yhden blogipostauksen takana on 1000 ja yksi kuvaa. Itse en ole niin harjaantunut poseeraaja, että saataisiin asukuvat parilla räpsyllä purkkiin. Ei, vaan päinvastoin. Milloin mulla on suu auki ja silmät kiinni. Tuuli tarttunut lyhyeen polkkatukkaan ja nostanut latvat ilmaan niin, että näytän Muumien Hemulilta. Tai vaihtoehtoisesti kuvauskaveri nuolee juuri kriittisellä kuvanottohetkellä joko omaa, tai sinun nenää. - Nyt on siis puhe yllä olevan kuvan koirasta, ei aikaisemmin mainitusta poikaystävästä. Välillä on hyvin hankalaa kalastella edes viittä onnistunutta räpsyä, joilla saisi kokonaisen postauksen aikaiseksi.

Blogipostauksien takana on siis paljon enemmän, mitä ulospäin näytetään. Se on pakkasessa värjöttelemistä ja tuntien kulutusta tietokoneella. Se on myös koirankarvoja suussa, paljaita pakaroita ja liikkuvassa autossa vinoon meikattuja kajaaleja. Ennen kaikkea, se on hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä, joita jakaa teidän kanssa.