Ihanaa joulupäivää, ja tottakai itse joulua kaikille! <3

Onko siellä mahat killillään jouluruokaa ja lahjat jo revitty auki? Täällä ainakin! Eilinen jouluaatto oli aikamoista hulina, joten tälläistä rauhallista joulupäivää arvostaa nyt entistä enemmän!

Eilinen aamupäivä vierähti omien vanhempieni luona joulupuurolla ja paketteja aukoen. Illalla suunnistin Mikon vanhempien luokse jouluruualle, ja kuudelta ovesta kolistelikin ihan oikea Joulupukki! Ensimmäiset naurut saatiin aamupäivällä, kun otettiin ensimmäiset paketit avaukseen. Kuten aikaisemmin kerroinkin, niin jotenkin tämä meidän ihmisten jouluhössötys on tarttunut näihin vanhempieni pieniin karvaturreihin. Etenkin tähän nuorempaan, mutta seniori-iän saavuttaneeseen neitiin. Kun paketteja alkoi kertymään ennen aattoa kuusen alle, sai hän jo ensimmäisen varoituksen jäätyään kiinni pakettien tutkailusta. Eilen oli hauska huomata, kuinka muutamasta paketista oltiin käyty järsimässä vähän paketin kulmaa ja yksi oli siinä tohelluksessa tallottu niin, että lahjapaperitkin oli repeytynyt keskeltä lahjaa. Ja voi että sitä riemua, kun tämä neiti sai oman pakettinsa. Nanosekunteissa alkoi lahjapaketin riepottelu, eikä kauan mennytkään kun lahja oli riepoteltu auki ja lattia oli täynnä sentin kokoista silppua. Sitten alkoi se riemuralli uuden Yoda pehmolelun kanssa. Näköjään jouluna vanhakin nuortuu 😁 Eilinen pakettikoitos taisi viedä mehut oikein kunnolla koirasta, sillä nyt tuolta selkäni takaa kuuluu päiväpeiton päältä semmoinen kuorsaus, että ei uskoisi olevan pikkukoira kyseessä. - ja tottakai uusi Yoda on edelleen tiukasti kainalossa!

Joulupukki toi eiliseen myös ihan oman episodinsa. Tottakai tuota valkopartaa odottivat koko illan aivan täpinöissään eniten Mikon 2- ja 3-vuotiaat siskon tytöt. Koko alkuillan kurkittiin ikkunasta ja höpötettiin pukista, harjoiteltiin lauluja, joita pukille aiottiin esittää ja painotettiin, että me ei pelätä pukkia, vaan istutaan pukin viereen. Arvaatteko jo mitä tapahtui, kun kello löi kuusi ja eteisestä alkoi kuulua pukin kävelykepin töminä? No naamat valahtivat ihan valkoisiksi ja nuorempi parahti niin suureen itkukarkeloon, ettei meinattu kuulla mitä pukki edes meille koitti höpötellä. 😅 Vanhempi siskoksista rohkaistui sen verran, että uskalsi kuitenkin omat ja siskonsa paketit hakea pukilta omiin kasoihin. Voi pikkuisia! Kyyneelet karisi kyllä nopeasti silmistä, kun lahjoja alettiin availemaan ja koko loppu illan olikin sitten riemua, melskettä ja laulavia Elsoja tupa täynnä. Let it go soi päässä vielä nukkumaan mentäessä.

Nyt on kuitenkin hössötykset hössötetty ja rauha palannut kotiin. Taidanpa mennä tästä tekemään vielä kinkun leftovereista ruisleivän ja käpertyä tuonne koirien viereen kuorsaamaan. Kuullaan taas pian!