Maanantaiaamu ja aurinko vähän pilkottelee pilviverhojen välistä. Kahvi höyryää kuumana unikko-kuvioisessa kupissa ja telkkarista kajastaa taustamölynä frendit. Kello on vasta kymmenen, eikä oo kiire minnekään. Eikö kuulosta hyvältä?

Niin minustakin jossei koko ajan sisällä velloisi pieni stressinpoikanen siitä, että ottaa liian rauhallisesti. Onko tää edes mahdollista? 😀

Ensimmäinen lomaviikko on vierähtänyt samaan aikaan todella nopeasti, ja samaan aikaan todella hitaasti. Tuntuu, että olisin ollut lomalla pidempään kuin vain viikon. Mutta samalla tuntuu, että vastahan tämä loma alkoi, kun ei ole kerennyt tehdä mitään mitä lomalla piti tehdä. Osa suunnitelmista on kariutunut ihan vesisateiden takia. Päätettiin, että ei ole kiva lähteä huvipuistoon hurvittelemaan, jos sataa vettä ja huonolla tuurilla sääolojen takia puolet laitteista on kiinni. Siispä puolet tähän astisesta lomasta on tullut nökötettyä kotona sisätiloissa ja tottakai tekemättä mitään fiksua. 

Lomalla pitäisikin ottaa vaan rennosti ja latailla akut. Mutta liika makoilu ja löhöily on minulle nykyään puuduttavaa. Koko ajan tekisi mennä ja tehdä. Kokea mahtavia reissuja ja nähdä kavereita. Olen laatinut päässäni mielikuvituslistoja, joista koostuisi unelmieni kesäloma. Ja näillä listauksilla saan aikaiseksi vaan ylimääräisen kesälomastressin. Mitäs jos lista pettää ja suunnitelmat menee ihan pipariksi? Silloin tulee vaan turhaan pahamieli siitä, että menipäs loma mönkään. Eikö voisi vaan olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa, silloin kun huvittaa?

Jos rupean luettelemaan kaikkea mitä piti lomalla tehdä, huutakaa "HEP" heti kun kuulostaa tutulta:

Lomalla piti kuvata useita rästiin jääneitä kesäasuja... Piti maata rannalla ja lukea pitkästä aikaa jotain muuta kuin koulukirjaa... Piti mennä sinne huvipuistoon. Pyöriä pää pyörälle ja syödä sokeriällötykset super suuresta hattarasta... Piti kirjoittaa ja luonnostella useita postauksia tänne blogiin. Lomalla kun on tuota luppoaikaa... Piti mennä festareille ja tampata musiikin tahtiin niin, että hiekkainen tanner pöllyää... Piti matkustaa rapakon toiselle puolelle kurkkaamaan vielä viimeisiä vetelevät alennusmyynnit... Piti hankkia super kaunis ja tasainen rusketus häitä varten... Piti nähdä joka päivä kavereita... Piti pistää piha ja koti kesäisempään kuosiin... Piti heittää reput selkään ja lähteä kansallispuistoon samoilemaan ja telttailemaan... Piti tehdä sitä, tätä ja tota!

Tämän toisen lomaviikon tulen nyt hokemaan itselleni mantraa: Kaikkea ei tarvitse suunnitella, vaan pitää myös osata jättää aikaa ja rauhaa niille suunnittelemattomille seikkailuille! Eikä koko ajan tarvitse hössöttää ja poukkoilla joka suuntaan. Loma on silti aina loma, vaikka sataisia kaatamalla vettä ja kyyhöttäisi kotona. Lomalla on edelleen kiva tehdä kaikkea mitä ei normaalina arkena tekisi, mutta nyt tän toisen viikon otan ihan rennosti, enkä aikatauluta mitään menoja!