Jokaisella meillä on paheita ja edellisestä faktapostauksesta on aikaa, joten yhdistetäänkö molemmat? Seitsemän kuolemansyntiä tunnetaan jo 1200- luvulta asti ja ne kuvaavat suurimpia pääpaheita ihmisen elämässä. Otin nämä mukaan ja heitin ne ihan arkiseen elämääni, ja rupesin miettimään mitä paheita mulla olisi elämässä. Ei mitään rajuja syntejä, mutta toivottavasti saatte hauskoja faktoja! 😀

Ylpeys  (Turhamaisuus)

Ihan pienistäkin arkisista askareista suoriutumisesta voi tuntea ylpeyden tunnetta. En silti ylpisty liikaa ja kävele nokka pystyssä, vaan olen ylpeä mun suorituksesta ja kerjään Mikolta lahjuksia. Esim. vihjailen, että hän voisi ostaa lahjuskukkasia, koska korjasin likapyykit suoraan pyykkikoriin, enkä jättänyt lojumaan. Hiljaista on pidellyt, koska ei kuulemma saa ylpistyä noin arkisista asioista😀 
Miellän ylpeyden myös jossain määrin positiiviseksi asiaksi. Pitää osata olla ylpeä omista, hyvistä saavutuksista. Jos vaikka tentistä napsahtaa hyvä arvosana, niin on mun mielestä ihan oikeutettua olla ylpeä saavutuksestaan, mutta silti pitää muistaa ettei ylpisty liikaa ja loukkaa muita.
Turhamaisuus tulee esiin, jos sattuu huono hiuspäivä eikä tukka tunnu talttuvan millään vaikka kuinka vääntäisi tai kääntäisi. Välillä jopa näinkin harmiton asia voi pilata koko päivän, eikä mikään tunnu miellyttävän. Ihan hassua ja kaiken kaikkiaan turhaa! :D Silti ihan liian turhamainen en ole, vaan kauppaan tai kaupungille voin ihan hyvin lähteä ilman meikkiä ja itseasiassa varsinkin töissä aamuvuoroissa on enemmän sääntö kuin poikkeus jos törmää muhun ilman meikkiä. Myöskin kesällä ei tule liiemmin meikkailtua, vaan ruskettunut iho näyttää mielestäni jopa paremmalta ilman ylimääräistä pakkelikerrosta.

Kateus

Kateudesta olen oppinut kasvamaan ulos, enkä enää tunne oikeastaan koskaan kateutta. Mielummin arvostan sitä mitä mulla on, eikä jonkun oma ole multa pois. Olen oppinut sisäistämään, että on ihan turhaa olla kateellinen jollekin, joka on pidempi, hoikempi, nuorempi, nätimpi, tai ihan mitä vaan. Jokainen meistä on hyvä just sellaisena kuin on. Mutta pienempänä tuppasin olemaan kateellinen pikkuveljelleni vähän kaikesta. Kun oltiin ihan pieniä, äiti tuppasi ostamaan (tai siis pukki toi)  meille samanlaisia lahjoja, ettei kumpikaan tule kateelliseksi toiselle. 

Viha
 Olen huomannut, että jos mun pitää kertoa asioita joista tykkään tai en tykkää käytän lähes poikkeuksetta ilmaisuja, rakastan tai vihaan. Ei ole mitään pliisumpia välimuotoja, vaan jotain asiaa rakastetaan tai vihataan. Esim. mä vihaan hämähäkkejä ja ötököitä. Mä vihaan herätyskellon pirinää. Mä myös kiihdyn helposti nollasta sataan ja vihastun helposti. Silti pitkä vihainen en osaa olla, vaan ihan yhtä nopeasti kyllä palaan takaisin maanpinnalle ja lepyn.

Laiskuus

Luonteeltani olen hyvin on / off - tyyppinen. Joko mä innostun jostain asiasta ja oon aktiivinen sen suhteen. Tai patalaiska ja jos siltä tuntuu, niin voin maata yhden vapaapäivän vaan sohvalla ja katsoa netflixiä. Tästä todisteena taannoinen kesäloma viikko. Olin suunnitellut, että kun koulu loppuu ja töitäkään ei ole niin nukun ja lepäilen kaiken stressin ja uupumuksen pois. Siinä vierähti useampi päivä sohvanpohjalla semmoisessa sykkyrässä, että muistona tästä lomasta on edelleen kipeä rintaranka jonka oon saanut makaamalla jumiin. Eli nyt on laiskoteltu rajusti!

Ahneus

Laiskottelun vastapuolena mulla on yli aktiivinen puoli. Saatan ahnehtia kalenterini liian täyteen töitä, deadlineja ja sosiaalisia tapahtumia, niin että loppu peleissä tekee mieli ottaa totaalinen stoppi kaikesta ja levätä yksi päivä vaan yksin neljän seinän sisällä. Tälläinen ahnehtiminen ei aiheuta kuin turhaa stressiä ja pitäisi osata näiden kahden paheen väliltä löytää hyvä balanssi elämään. 

Mä saatan myös uppoutua hyvän kirjan tai sarjan pariin niin pahasti, että ahdehdin sen melkein kerralla alusta loppuun.

Ylensyönti

Ei niinkään ylensyönti vaan ylenjuonti. Mä tiedostan itsekkin, että juon aivan liikaa Coca Cola Zeroa, enkä tarpeeksi vettä. Zero on mulle mun synneistä pahin. Tiedän ettei se ole kovinkaan terveellistä, mutta mä olen ihan totaalisen koukussa. Niinkin pahasti, että Mikko aina naljailee, että mulla on sairaus kun joka kauppareissulla pitää selkä vääränä kantaa niitä pulloja kotiin. 🙈

Himo

Olen tosi impusiivinen ihminen ja ihan yhtä paljon ja yht'äkkiä saatan saada päähänpinttymiä ihan mistä asioista vaan. Esimerkiksi tällä hetkellä mä himoitsen kesäksi punertavan rusehtavaa, mahonkista hiusväriä. Jos mä saan näitä päähänpinttymiä niin himoitsen tosi usein niitä niin pitkään, että niistä tulee pakkomielle ja ne on vaan pakko saada. Pahoin pelkään, että kohta saa musta tukka kyytiä ja kohta asukuvissa komeilee uusi punertava hiusväri.