JennAhola.fi

Eilisen vapaapäiväni kunniaksi päätettiin pitää oikein pitkän kaavan mukaan kuvaussessiot. Niinhän me suunniteltiin...

Aamusta asti oli hieman epävakaata säätä mutta ei annettu sen häiritä. Sen että sain punaa huuliin ja kamerat pakattiin laukkuihin repesi koko taivas täyteen vesisateeseen. Ei annettu sen lannistaa vaan nautittiin kupposet kahvia ennenkuin saatiin homma edes kokonaan käyntiin. Onneksi koko päivälle oli luvattu vain kuuroja joten päästiin pian starttaamaan meidän kuvauspäivä! Visioita oli valmiiksi paljon ja kuvauspaikat valmiina.

Kaikki sujui hyvin, meillä oli hauskaa, kokeiltiin uusia kikkoja ja vilkuteltiin takaisin meidän kuvaussessiota seuranneille tyypeille. Kaikki meni nappiin ennen kuin suunnattiin katseet kameraan. Kaikki kuvat on aivan viti valkoisia! Siinä jo pieni lannistuminen hiipii takaraivoon mutta eikun kaikki uusiksi. Ja vihdoin, joskos nyt meillä olisi hyvät kuvat! No ei.... kaikki on vielä enemmän valkosia. Hyvä että ruudulta silmät erottaa. Siinä jatkettiin vääntelemistä ja kääntelemistä. Vaihdettiin jopa kuvaustaustaa. Mutta ei!

Viimeinen konsti oli yrittää pelastaa edes muutama kuva tietokoneella. Käänneltiin "muutamia" arvoja ja TADAAAA! Tässä teille muutama kuva valkoisesta muumista :D Ainakin vähän eri henkisiä kuvia kuin on totuttu. Ehkä ensi kerralla menee vähän paremmin putkeen!


psssssssst! Lähipäivinä tulen säätelemään hieman blogin ulkoasua joten älkää ihmetelkö jos värit tai kuvat on hieman vinksin vonksin vierailullanne :) Palataan pian hope so onnistuneempien kuvien ja ehkä jopa uuden layoutin kanssa ;)

Perjantaifiilis on ainakin täällä vallannut sydämen. Se ihana tunne tulevasta, vapaasta viikonlopusta kun kellosta lasket viimeisiä minuutteja ennen työmaalta poistumista. Mulla on takana nyt rankka 8 päivän työputki. Teen vuorotyötä joten töitä on tullut paiskittua niin aamuisin kuin iltaisinkin, sekä arkisin kuin viikonloppuisin. Päivät on ollut pitkiä, herätykset aikaisia ja kahvia on kulunut enemmän kuin mitkään suositukset sallisi. Mutta nyt se vapaa viikonloppu on koittanut! Se ihana harvinainen herkku vuorotyöläiselle. Ja parasta tässä vielä on että en ole edes pyytänyt viikonloppu vapaata vaan saan vain olla ja mennä ilman suunnitelmia. Nukkua pitkään ja nauttia siitä ihanasta sunnuntaista kun voi kääntää kylkeä viisi kertaa ja syödä mansikoita aamupalaksi eikä ole kiire minnekkään. Aivan ihanaa! Vaikka viikko on ollut pitkä ja takki on aika tyhjä, silti tämä viikko on ollut ehdottomasti yksi parhaimmista! Ai miksikö?







Nyt aion kaataa lasin viiniä ja nostaa jalat pöydälle ja nauttia! Hauskaa viikonloppua kaikille :)

Tällä hetkellä istun sohvalla, olohuone on vuorattu loimottavilla kynttilöillä ja ikkunasta humisee myrskytuuli sekä sade ropisee ikkunaan. Vaikka ulkona onkin kovin harmaata on mieli pelkkää aurinkoa. Tiedättekö miksi?

Viime perjantaina kun herätyskelloni pirahti 6.30 soimaan ampaisin sängystä kuin ohjus ja suuntasin katseeni opintopolkuun. Ja voi kyllä, unihiekat siinä rapisi silmistä kun näin isot lihavoidut kirjaimet jotka muodostivat sanan HYVÄKSYTTY. En voinut uskoa näkemääni todeksi! Minut on hyväksytty ammattikorkeakouluun opiskelemaan myyntiä ja markkinointia! Pitkin päivää puhelin piippaili kyselyitä ja onnitteluita kouluun liittyen. Mitä enemmän asiasta puhui sitä konkreettisemmalta asia alkoi tuntumaan. Ihan oikeasti, minusta tulee vielä opiskelija näiden kaikkien välivuosien jälkeen!

Niin. Minustako oikeasti tulee vielä opiskelija? Olen kirjoittanut valkolakkini 7 vuotta sitten! (oh my god en edes tajunnut että siitä on niin kauan) Lukion jälkeen meinasin makustella vähän elämää ja pitää välivuoden, joka johti toiseen välivuoteen. Parin vuoden jälkeen hain ensimmäisen kerran ammattikorkeaan lukemaan sairaanhoitajaksi. Koulu oli toisella paikkakunnalla ja työt ja koti toisella. Leikki jäi kesken ennen kuin kerkesi kokonaan edes alkaa ja työt ja koti voitti. Seuraavat neljä vuotta painettiinkin töitä niskalimassa hyvässä vakkariduunissa. Mutta jotain kumminkin tuntui puuttuvan.

Elämässä haluan aina pyrkiä eteenpäin. En halua kangistua paikoilleni vaan olen innokas kokeilemaan minne siivet kantaa enkä ole ikinä pelännyt tarttua uusiin tilaisuuksiin. Siksi viime akoina on tullut pistettyä oma elämä suurennuslasin alle. Kouluttautuminen ja opiskelu ei ole ikinä turhaa, joten päätin näiden välivuosien jälkeen vielä hakea kouluun. - Toki päätös vaati pientä potkua takamukselle ja paljon rohkaisua. Ja vasta nyt hyväksymiseni jälkeen asia iski tajuntaani. Miten minä osaan vielä olla opiskelija?

Tämä on juurikin sitä kaavoihin kangistumista. Nyt koko arki pitää laittaa aivan uusiksi. Ja päivät täytyy suunnitella ihan uudestaan. Luovuin jo harrastuksistani koska en koe pystyväni sitoutumaan tiettyihin treenipäiviin ja aikoihin vielä koulun ja töiden ohella. Ja miten töideni käy? En halua lopettaa vaan haluan tehdä sen minkä pystyn. Rankkaa se tulee olemaan ja vapaa-aika on varmasti hyvinkin kortilla. Tiedän että uuteen arkeen on varmasti melkoinen totutteleminen mutta olen niin innoissani tästä!

Ja olen aivan varma, että syksyn mittaan kaikki loputkin palaset loksahtavat omille paikoilleen! Nyt nautitaan tästä kesästä ja seuraavista kahdesta kuukaudesta kun vapaa-aikaa on himppasen enemmän :)