Tämän viikon aikana kaiken kiireen keskellä olen viettänyt muutaman yön toisella paikkakunnalla, yöpyen yksin hotellihuoneessa ja istunut lukuisia tunteja junassa tujottaen ulos ikkunasta ja funtsaillen elämää. Tai oikeasti miettinyt miten onnekas olen. Koko alkuviikon mahanpohjaa kutkutti ihana koti-ikävä.

Monesti kahvihetkien äärellä puidaan ystävien kanssa niitä arkisia ongelmia. Kuunnellaan ja ollaan olkapäänä. Harvemmin tulee oikeasti, ja täydestä sydämestä hehkutettua sitä kuinka onnellinen sitä onkaan. Tuntuu jopa jotenkin itsekkäältä kehua omaa onnellisuuttaan. Vaikka miksi? Eihän kenenkään onni ole keneltäkään muulta pois.



Tällä viikolla hymy on ollut todella herkässä. Ja aivan syystä. Olen oikeasti todella onnekas kun olen päässyt tutustumaan ihaniin kollegoihini ympäri Suomea. Kaiken koti-ikävän keskellä nauttinut hotellihuoneessa hiljaisuudessa ja syönyt mahan täyteen suklaata sängyssä. (- mitä ei tule kotona tehtyä ikinä!) Vienyt pinkin kukka-asetelman rakkalle äidille syntymäpäivien kunniaksi. Ja sukeltanut isoon karhun halaukseen ja suukkoihin kotiin päästyä. Kerrassaan ihanaa! Joten nyt saa varmasti ihan rehdisti kertoa miten hyvin menee? Eikä häpeillä onnellisuutta yhtään :)